EL Anna Kuisma väitteli kliinisestä syöpätautiopista aiheena: Molekyyli- ja magneettikuvantaminen eturauhassyövän hoidon suunnittelussa (”Multimodality Imaging in Prostate Cancer”) Turun yliopistossa 27.1.2023.

Vastaväittäjänä toimii dosentti Leila Vaalavirta (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Heikki Minn (Turun yliopisto).

Kuvantaminen ja sädehoito muodostavat olennaisen osan eturauhassyövän hoidon suunnittelussa ja hoidossa. Väittelijä vertaili eri kuvausmenetelmien käyttöä eturauhassyövän levinneisyysselvittelyissä sekä sädehoidon suunnittelua uudella automatisoidulla menetelmällä. Lisäksi tutkittiin sädehoidon pitkäaikaisvaikutuksia suunnitteluvaiheessa isotooppikuvannetuilla potilailla.

Väitöskirja koostui neljästä osatyöstä

Ensimmäisessä osatyössä vertailtiin positroniemissiotomografian (PET) ja magneetti- sekä tietokonetomografian hybridikuvantamislaitteita pelkkään magneettikuvaukseen eturauhassyövän diagnoosivaiheessa. Nämä toteutettiin peräkkäin laskimoon annetulla synteettisellä radioleimatulla aminohapolla. PET-kuvantaminen ja pelkkä magneettikuvantaminen olivat molemmat herkkiä ja tarkkoja kuvausmuotoja eturauhasen sisäisten syöpämuutosten osoittamiseen, mutta kumpikaan kuvantamismenetelmä ei havainnut pieniä imusolmuke-etäpesäkkeitä.

Toisessa osatyössä selvitettiin luustoetäpesäkkeiden diagnostiikkaa. Perinteistä luuston gammakuvausta verrattiin kolmeen luuston isotooppileikekuvausmenetelmään ja kokokehon magneettikuvaukseen. Leikekuvausmenetelmät osoittautuivat selkeästi perinteistä luuston gammakuvausta herkemmiksi menetelmiksi luustoetäpesäkkeiden toteamisessa. Leikekuvausmenetelmillä epäselviä luustomuutoksia oli vähemmän kuin perinteisessä gammakuvauksessa. Koko kehon magneettikuvausta voitaisiin hyödyntää käytettäessä vain yhtä kuvantamistapaa luustometastaasien toteamiseen.

Kolmannessa osatyössä arvioitiin ja validoitiin täysin automaattisen keinoälyalgoritmiin perustuvan piirtotyökalun käyttöä magneettikuvantamispohjaisen eturauhassyövän sädehoidon suunnittelussa. Työkalu suoriutui hyvin eturauhasen, virtsarakon ja peräsuolen rajauksesta asiantuntijan tekemiin rajauksiin verrattuna. Tulostemme perusteella tätä automaattista piirtotyökalua kannattaa käyttää myös kliinisessä työssä sillä se voi säästää sädehoidon suunnitteluun osallistuvan henkilökunnan aikaa.

Neljännessä osatyössä tutkittiin biologisesti ohjatun eturauhassyövän sädehoidon pitkäaikaishaittoja. Vaikka erektiohäiriöt olivat suhteellisen yleisiä, vakavat suoliston haittavaikutukset olivat hyvin harvinaisia, eikä vakavia, urologisia toimenpiteitä edellyttäviä virtsateihin kohdistuvia haittavaikutuksia esiintynyt lainkaan viiden vuoden kuluttua sädehoidosta. Väitöskirjatyö osoitti, että eturauhasen sädeannoksen biologinen kohdentaminen on turvallista ja kannustaa tutkimuksiin, missä sädeannosta nostetaan kuvantamisen avulla havaittuihin eturauhasen sisäisiin syöpäpesäkkeisiin.