Jos potilaalla epäillään eturauhassyöpää, kuuluu hyvään kliiniseen käytäntöön perusteellinen anamneesi eli esitietojen selvittäminen.
Eturauhassyövässä perinnöllisyyden merkitys on tärkeä ja potilaalta tuleekin kysyä, onko lähisuvussa (isällä tai veljillä) ollut eturauhassyöpää, missä iässä diagnoosi on tehty ja miten tauti heillä on käyttäytynyt.
Potilaan mahdolliset oireet täytyy myös selvittää. Paikallisesta ja parannettavissa olevasta eturauhassyövästä ei käytännössä ole juurikaan oireita, vaan tällöin oireet johtuvat yleensä samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Virtsavaivojen selvittelyssä kannattaa käyttää apuna standardoituja kyselykaavakkeita, joista Suomessa yleisin käytössä oleva on ns. DAN-PSS-1-kaavake (tee oirekysely osoitteessa: www.kaypahoito.fi/xmedia/pgr/100.045.html). Myös kahden vuorokauden ajalta pidetty virtsaamispäiväkirja on hyödyllinen virtsavaivojen syyn ja vaikeusasteen objektiivisessa määrittelemisessä.
Anamneesin avulla arvioidaan myös potilaan yleistä terveydentilaa. Eturauhassyöpä on usein hyvin hitaasti etenevä syöpä ja jos kyseessä on hyvin monisairas tai iäkäs mies, ei mahdollisesta eturauhassyöpädiagnoosista olisi potilaalle mitään hyötyä, sillä syöpä ei ehtisi potilaan elinaikana aiheuttaa potilaalle mitään vaivaa. Sen sijaan mahdollisista hoidoista, ja jopa pelkistä diagnostisista tutkimuksista, saattaisi olla potilaalle merkittävää haittaa.
Eturauhassyövän edetessä tauti voi aiheuttaa paikallisia oireita, jotka ovat siis samanlaisia kuin eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa (virtsavaivat: heikko virtsasuihku, tunne huonosta rakon tyhjenemisestä, tiheävirtsaisuus, yövirtsaisuus). Syöpä itsessään tai sen lähettämät vatsaontelon takaiset imusolmukkeiden etäpesäkkeet voivat painaa virtsanjohtimia tukkoon aiheuttaen munuaisten tyhjenemisesteen. Tämä voi oireilla kylkikipuna, vähentyneenä virtsanerityksenä ja yleistilan laskuna.
Jos eturauhassyöpä on jo lähettänyt etäpesäkkeitä, on niiden aiheuttama ensioire tyypillisesti luustokipu (useimmiten selkäkipu), sillä eturauhassyövän etäpesäkkeet hakeutuvat tyypillisesti luustoon.
Kannattaa pitää mielessä, että eturauhassyöpä on usein krooninen sairaus ja suurin osa miehistä, joilla eturauhassyöpä todetaan, eivät kuole eturauhassyöpään, vaan sen kanssa. Jos potilaalla on runsaasti perussairauksia ja odotettavissa oleva elinaika on lyhyt, on epätodennäköistä, että eturauhassyöpädiagnoosista on potilaalle hyötyä eli mahdollinen eturauhassyöpädiagnoosi ei lisäisi potilaan elinaikaa ja/tai parantaisi hänen elämänlaatuaan.
Mikä on PSA?
PSA on eturauhassyövän diagnostiikassa ja seurannassa käytettävä merkkiaine. Nykyään eturauhassyöpäepäily herää useimmiten koholla olevan PSA-arvon takia, ei oireiden. Vähäisistäkin virtsaamisoireista kärsiville yli 50-vuotiaille miehille on tehtävä PSA-määritys ja muut asianmukaiset tutkimukset mahdollisen eturauhassyövän toteamiseksi.
Miten eturauhassyöpä oireilee?
Paikallinen ja parannettavissa oleva eturauhassyöpä ei juurikaan oireile, vaan oireet johtuvat samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Eturauhassyövän edetessä tauti voi aiheuttaa paikallisia oireita, jotka ovat samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa liikakasvussa, mm. virtsavaivat.
Periytyykö eturauhassyöpä?
Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimällä on suurin merkitys tutkituista syövistä. Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen riskinsä sairastua on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhassyöpää ei ole esiintynyt.
