Jos syöpä löytyy, täytyy mikroskooppiseen tutkimukseen perustuva histologinen luokitus määrittää. Sen ja levinneisyysluokituksen perusteella hoitava urologi, yhdessä potilaan kanssa, tekee päätöksen käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista. Syövän käyttäytymistä voidaan ennustaa parhaiten määrittelemällä sen histologinen luokka (ns. Gleasonin luokitus). Gleasonin luokituksen tekee patologi tutkiessaan eturauhasesta otetut neulanäytteet.
Nykyään eturauhassyöpäepäily herää useimmiten koholla olevan PSA-arvon takia, ei oireiden. PSA on eturauhassyövän diagnostiikassa ja seurannassa käytettävä merkkiaine.
Paikallisesta eturauhassyövästä ei ole käytännössä mitään oireita, joten paikallista ja parannettavissa olevaa eturauhassyöpää ei mies voi juurikaan itse epäillä oireiden perusteella. Jos potilaalla on paikallinen eturauhassyöpä ja virtsaamiseen liittyviä oireita, johtuvat oireet yleensä samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta, ei eturauhassyövästä.
HUS:n eturauhassyöpäpotilaan hoitopolun löydät osoitteesta: https://www.hus.fi/hoidot-ja-tutkimukset/eturauhassyopapotilaan-hoitopolku
Status eli kliininen tutkimus tehdään kulloiseenkin tilanteeseen soveltaen. Perustutkimuksiin kuuluu aina eturauhasen tunnustelu eli tuseeraus. Tyypillistä PSA:n avulla löydetyille syöville on, että suurin osa niistä ei ole kliinisesti osoitettavissa eli tuseeraamalla.
Jos potilaalla epäillään eturauhassyöpää ja hänen katsotaan hyötyvän mahdollisesta eturauhassyöpädiagnoosista, pitää potilaalta aina mitata seerumin PSA-pitoisuus.
Eturauhassyövän paikallista levinneisyyttä arvioidaan nykyään enenevästi myös magneettikuvauksen avulla. Magneettikuvaus (MRI) on merkittävästi parantanut eturauhassyövän diagnostiikkaa.
Eturauhasesta otettujen koepalojen perusteella patologi pystyy arvioimaan syövän pahanlaatuisuusastetta kasvaimen sytologisen (soluopillisen) ja/tai histologisen (kudosopillisen) erilaistumisasteen perusteella.
PSA on eturauhassyövän diagnostiikassa ja seurannassa käytettävä merkkiaine. Nykyään eturauhassyöpäepäily herää useimmiten koholla olevan PSA-arvon takia, ei oireiden. Vähäisistäkin virtsaamisoireista kärsiville yli 50-vuotiaille miehille on tehtävä PSA-määritys ja muut asianmukaiset tutkimukset mahdollisen eturauhassyövän toteamiseksi.
Paikallinen ja parannettavissa oleva eturauhassyöpä ei juurikaan oireile, vaan oireet johtuvat samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Eturauhassyövän edetessä tauti voi aiheuttaa paikallisia oireita, jotka ovat samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa liikakasvussa, mm. virtsavaivat.
Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimällä on suurin merkitys tutkituista syövistä. Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen riskinsä sairastua on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhassyöpää ei ole esiintynyt.