Eturauhassyövän riskitekijät

Eturauhassyövän riskitekijöistä parhaiten tunnettuja ovat ikä, rotu ja perimä.

Hormonien (lähinnä androgeenien eli “mieshormonien” ja estrogeenien eli “naishormonien”) on perinteisesti ajateltu vaikuttavan eturauhassyövän kehittymisen riskiin, mutta tutkimustulokset asiasta ovat osin ristiriitaisia ja epäselviä. Epidemiologisten ja prekliinisten tutkimusten perusteella myös ravintotekijöillä on arveltu olevan merkitystä eturauhassyövän synnyssä ja säätelyssä, mutta tämänkään suhteen tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä.

Ikä

Eturauhasen normaali kehitys ja toiminta edellyttävät mieshormonien eli androgeenien jatkuvaa vaikutusta, samoin eturauhassyövän syntyminen ja kasvu.

Eturauhassyöpä todetaan Suomessa keskimäärin noin 71 vuoden iässä. Sen ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti 50 ikävuoden jälkeen (Kuva 1). Viimeisen 20 vuoden aikana potilaiden ikäjakauma on jonkun verran nuorentunut, mikä käy ilmi alla olevasta kuvasta, mistä voidaan todeta ikäluokittaista ja ikävakioitua ilmaantuvuutta kuvaavan käyrän siirtyneen tänä aikana vasemmalle. Tosin tämän vuosikymmenen aikana tällaista muutosta ei enää ole tapahtunut.

Eunukeilla eturauhassyöpää ei esiinny. On sinänsä paradoksaalista, että eturauhassyövän tärkein vaaratekijä on ikä, vaikka tiedämme, että mieshormonien, joista tärkein on testosteroni, määrä vähenee iän myötä. Todennäköistä on, että kaikkien kudosten, myös eturauhasen, vaste hormoneille muuttuu iän myötä ja samalla muiden vaaratekijöiden suhteellinen merkitys kasvaa.

Kuva 1

Mielenkiintoista on, että PSA-testi tuli käyttöön juuri 1990-luvun alussa, minkä jälkeen mainittu siirtymä voimistui viitaten mahdollisesti siihen, että nimenomaan PSA-testin runsas käyttöönotto, ja ehkä myös vuonna 1996 alkanut PSA-seulontatutkimus Helsingin ja Tampereen seudulla ovat vaikuttaneet tähän siirtymään eli eturauhassyöpäpotilaiden nuorentumiseen.

Sukupuoli

Eturauhassyöpä on tyypillisesti miesten syöpä ja suurin osa eturauhassyövistä todetaan cismiehillä. Cissukupuolisuus tarkoittaa, että sukupuoli, johon ihminen identifioituu, vastaa hänelle syntymässä määritettyä sukupuolta.

Cismiesten lisäksi myös transnaisilla ja osalla sukupuoleltaan ei-binäärisistä ihmisistä ja intersukupuolisista ihmisistä on eturauhanen, ja he voivat sairastua eturauhassyöpään.

Transnaisilla, jotka eivät käytä hormonihoitoa eivätkä ole käyneet sukupuolen korjausleikkauksessa, eturauhassyöpäriski on saman suuruinen kuin cismiehillä.

Sen sijaan transnaisilla, jotka käyttävät hormonihoitoa tai ovat käyneet sukupuolen korjausleikkauksessa, riski on todennäköisesti pienempi. Sama koskee todennäköisesti ei-binäärisiä ihmisiä, joiden sukupuoleksi on syntymässä merkitty mies ja jotka käyttävät hormonihoitoja tai ovat käyneet sukupuolen korjausleikkauksessa. Diagnosoinnissa on toisaalta huomioitava, että hormonihoidot voivat alentaa PSA-arvoja ja pienentää todennäköisyyttä siihen, että syöpä aiheuttaa oireita. Lisäksi on huomioitava, etteivät terveydenhuollon ammattilaiset välttämättä osaa epäillä eturauhassyöpää, jos juridiseksi sukupuoleksi on merkitty nainen.

Eturauhasta ei poisteta sukuelinten korjausleikkauksessa poistoon liittyvien riskien ja haittavaikutusten vuoksi.

Perimä

Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan rekisteritutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimän merkitys oli suurin tutkituista syövistä (mm. rintasyöpä ja paksunsuolen syöpä).

Syövän syntymisen ja kehittymisen taustalla ovat aina muutokset eli mutaatiot perintötekijöissä. Jotta normaali solu muuttuisi syöpäsoluksi, mutaatioita tarvitaan yleensä useita samanaikaisia tai perättäisiä. Toisaalta nämä muutokset johtuvat useimmiten ulkoisista tekijöistä. Periytyvässä eturauhassyövässä altistavat geenimuutokset ovat peräisin vanhemmilta ja ne lisäävät merkittävästi miehen riskiä sairastua eturauhassyöpään. Syöpä sinänsä ei siis periydy, vaan alttius sairastua siihen.

Epidemiologisten analyysien perusteella on esitetty, että kaikkien eturauhassyöpien sairastumisriskistä jopa yli puolet selittyisi perinnöllisillä tekijöillä. Ihmisen perimä koostuu 3 miljardista emäsparista, jotka ovat lähes identtisiä eri ihmisten välillä. Perimän DNA-ketjussa yhden emäsparin muutoksella (single nucleotide polymorphism, SNP, ”snippi”) voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus yksilön sairastumisriskiin, eturauhassyöpä mukaan lukien.

Tietyt perinnöllistä eturauhassyöpäriskiä nostavat ”snipit” ovat erityisen merkityksellisiä syövissä, joissa on tapahtunut somaattinen TMPRSS2-ERG geenifuusio. Tämä geneettinen muunnos/mutaatio, jossa TMPRSS2:n promoottori liittyy ERG-geenin eteen (noin 3Mbp deleetio välistä) on erittäin yleinen eturauhassyövissä.

Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen itsensä riski sairastua tähän syöpään on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhasyöpää ei ole esiintynyt. Hänen sairastumisriskinsä on peräti yksitoistakertainen, jos lähisuvussa on kolme tai useampia eturauhassyöpäpotilaita. Periytyvän eturauhassyövän osuuden arvioidaan Suomessa olevan alle 5 % kaikista eturauhassyövistä. Suvuittain esiintyvän eturauhassyövän osuus on n. 20 %. Osuus kasvaa kuitenkin liki puoleen alle 55-vuoden iässä sairastuneidenmiesten kohdalla.

Periytyvään eturauhassyöpäalttiuteen liittyvissä tapauksissa tauti todetaan keskimäärin noin 6–7 vuotta varhaisemmin kuin sporadisissa syövissä.

Tähän mennessä on jo paikannettu useita geenejä, joilla on todettu olevan selvä yhteys perinnölliseen eturauhassyöpään. Todennäköistä on, että ei-periytyvän eturauhassyövän taustalla ovat samanlaiset muutokset perimässä kuin periytyvässä syövässäkin. Myöskään nämä syöpätyypit eivät ilmeisesti eroa toisistaan kliinisiltä ja kudosopillisilta ominaisuuksiltaan.

Rotu

Piilevää eli ns. latenttia, ruumiinavauksen yhteydessä mikroskooppisessa tutkimuksessa löytyvää eturauhassyöpää esiintyy lähes saman verran eri puolilla maailmaa. Sen sijaan kliinisen, oireita aiheuttavan eturauhassyövän esiintymisessä on selviä rodullisia, etnisiä ja maantieteellisiä eroja.

Pienimmät ilmaantuvuusluvut ovat Kaukoidän maissa, kuten Japanissa, suurimmat Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa, missä myös mustalla väestöllä esiintyy merkittävästi enemmän eturauhassyöpää kuin valkoisilla. Ilmeistä on, että näiden esiintymiserojen takana on sekä perinnöllisiä että ympäristötekijöitä. Havaijille muuttaneiden japanilaismiesten sairastumisriski on selvästi lisääntynyt Japanissa asuviin verrattuna. Yhdysvaltain mantereelle muuttaneilla riski on jo saavuttanut amerikkalaismiesten tason.

Suomessakin on todettavissa maantieteellisiä eroja eturauhassyövän esiintymisessä. Kuten alla olevasta kuvasta (kuva 2) ilmenee, ilmaantuvuusluvut ovat selvästi korkeampia läntisen Suomen sairaanhoitopiireissä kuin itäisessä ja pohjoisessa osaa maata.

Myös alueen kaupungistumisaste ja väestön sosiaaliluokka näyttävät vaikuttavan eturauhassyövän esiintymiseen. Sitä pidetään eräiden muiden pahanlaatuisten kasvainten tapaan korkean elintason syöpänä.

Kuva 2

Hormonit

Kuten aikaisemmin on todettu, eturauhasen normaali kehittyminen ja toiminta, samoin kuin eturauhassyövän synty ja kasvu edellyttävät androgeenien eli miessukuhormonien läsnäoloa.

Näistä hormoneista aktiivisin verenkierrossa on testosteroni, joka eturauhasessa muuttuu 5α-reduktaasientsyymin vaikutuksesta dihydrotestosteroniksi, joka puolestaan on aktiivisin androgeeni itse rauhasessa.

Eturauhassyöpä on tyypillisesti vanhojen tai ainakin vanhenevien miesten sairaus. Miesten ikääntyessä myös useimmilla heistä testosteronitaso vähitellen alenee. Edellä esitetyn perusteella voisi päätellä, ettei korkea testosteronitaso voi olla eturauhassyövän vaaratekijä. Toisaalta testosteronin merkityksen puolesta puhuu se, että eunukeilla ei esiintynyt eturauhassyöpää. Ehkä tärkeimpänä argumenttina testosteronin puolesta on pidetty joko kirurgisen tai kemiallisen kastraation eturauhassyövän kasvua estävä vaikutusta.

Enenevästi on tieteellistä näyttöä sen puolesta, että jo todetussa eturauhassyövässä matala veren testosteronitaso olisi merkki huonosta ennusteesta sekä paikallisessa että levinneessä tautimuodossa riippumatta hoitomuodosta. Myöskään ei ole näyttöä siitä, että testosteronikorvaushoito hypogonaadisilla eli miessukuhormonin puutetta kärsivillä miehillä aiheuttaisi eturauhassyöpää.

Näin ollen näyttää ilmeiseltä nykytiedon valossa, ettei miessukuhormonitaso itsessään ole vaaratekijä eturauhassyövälle.

Myöskään ei ole näyttöä naissukuhormonin eli estrogeenin merkityksestä itsenäisenä vaaratekijänä prostatasyövässä, vaikkakin jonkun verran tutkimusnäyttöä on ns. itämaisen ravinnon sisältämien kasvi- eli fytoestrogeenien eturauhassyöpää ehkäisevästä vaikutuksesta.

Mahdollista on, että hormonaalisesti otollisessa ”miljöössä” geneettisten ja muiden edellä mainittujen ja mainitsemattomien vaaratekijöiden ”palapelin osien loksahtaessa kohdalleen” normaali, tosin jo ikääntynyt rauhassolu muuttuu syöpäsoluksi.

Ravinto

Ravinnon merkitystä eturauhassyövän vaaratekijänä on tutkittu varsin paljon sekä epidemiologisesti että kokeellisesti. Tutkimustulokset ovat kuitenkin edelleen ristiriitaisia ja vahva tieteellinen näyttö suuntaan tai toiseen puuttuu.

Runsas eläinrasvan, punaisen lihan ja maitotuotteiden käyttö näyttäisi olevan yhteydessä kohonneeseen eturauhassyöpäriskiin. Toisaalta runsaasti kalaa, vihanneksia, hedelmiä ja viljatuotteita sisältävän ruokavalion ehkäisevää merkitystä eturauhassyövän synnyssä on enenevästi korostettu viime vuosien aikana. Erikoisesti tässä yhteydessä on tutkittu paljon ns. kasvi- eli fytoestrogeenien ja tomaatin sisältämän lykopeenin edullista vaikutusta. Näiden ruokavaliossa esiintyvien erojen perusteella näyttäisi olevan selitettävissä edellä mainittu eturauhassyövän esiintyvyyden ero Kaukoidän ja länsimaiden välillä.

Tieteellinen todistus yksittäisten vitamiinien tai hivenaineiden merkityksestä eturauhassyövän synnyssä on toistaiseksi puutteellinen. D ja E-vitamiinin ja seleenin suojaavastavaikutuksesta ja toisaalta beetakaroteenin (A-vitamiini) eturauhassyöpäriskiä lisäävästä vaikutuksesta on vähäistä epidemiologista näyttöä.

Ylipainolla tai lihavuudella ei ole todettu olevan merkittävää yhteyttä eturauhassyöpäriskiin.

Meneillään olevat laajat satunnaistetut vertailevat tutkimukset antanevat lähivuosina lisävalaistusta erilaisten ravintoaineiden merkityksestä eturauhassyövän synnyssä ja ehkäisyssä.

Nautintoaineet

Viimeaikaiset tutkimukset puhuvat sen puolesta, että tupakointi on eturauhassyövän, erityisesti sen aggressiivisen muodon vaaratekijä. Mahdollisina mekanismeina on mainittu tupakan, ehkä sen sisältämän kadmiumin kautta, mutaatioita aiheuttava vaikutus geeneihin, tupakan aikaansaama testosteronitason nousu ja puolustusmekanismien (immuunivasteen) heikkeneminen.

Alkoholin käytön ja eturauhassyövän yhteydestä on tehty useita kymmeniä epidemiologisia tutkimuksia ristiriitaisin tuloksin. Jonkun verran tieteellistä näyttöä on, että erikoisesti punaviinillä olisi eturauhassyövältä suojaava vaikutus sen sisältämien polyfenolien ansiosta.

Monet edellä mainitut vaaratekijät eivät ole ”eturauhassyöpäspesifisiä”, vaan niitä voidaan pitää riskitekijöinä myös monen muun syövän ja sydän- ja verisuonitautien suhteen. Mahdollisesti kunkin yksilön kohdalla kuitenkin perintötekijät lopulta ratkaisevat hänen riskinsä saada tietty sairaus.

Muut riskitekijät

Eturauhastulehduksen (prostatiitin), sukupuoli- eli veneeristen tautien ja ympäristömyrkkyjen merkityksestä eturauhassyövän synnyssä ja etenemisessä on vähäistä näyttöä.

Sen sijaan vasektomialla eli siemenjohtimien katkaisulla (miesten ehkäisymenetelmä) ei ainakaan toistaiseksi ole pystytty osoittamaan olevan merkittävää yhteyttä eturauhassyöpäriskiin.

Linkit ja viitteet:

Lue lisää eturauhassyövästä

Ajankohtaista