Esiintyvyys

Riskitekijät  |  Esiintyvyys

Eturauhassyövän esiintyvyydestä

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpämuoto. Uusien tapausten lukumäärä on lisääntynyt tasaisesti vuodesta toiseen 1950-luvulta lähtien, jolloin Syöpärekisteri aloitti syöpätautien tilastoinnin.

Jyrkin nousu tapahtui vuodesta 2003 vuoteen 2004, jolloin uusien tapausten määrä lisääntyi noin tuhannella eli noin 24 %:lla (Kuva 1).

Kuva 1

Vuonna 2005 uusia tapauksia todettiin ennätysmäärä, 5320. Eturauhassyövän ikävakioitu ilmaantuvuus (eli ns. insidenssi) oli tuolloin 115 tapausta 100 000 henkilövuotta kohti. Eturauhassyövän osuus kaikista miesten syövistä oli 37 % ja miesten urologisista syövistä 81 %. Uusien tapausten lukumäärä yli kaksinkertaistui ja ilmaantuvuus kasvoi liki kaksinkertaiseksi vuosien 1995 ja 2005 välisenä aikana.

Ennusteista poiketen Syöpärekisterin ”ajantasaistilaston” mukaan uusien eturauhassyöpätapausten määrä ja ilmaantuvuus kääntyivät vuonna 2006 laskuun, ensimmäisen kerran Syöpärekisterin historiassa. Vuonna 2006 todettiin 4644 uutta eturauhassyöpätapausta eli laskua edellisestä vuodesta oli noin 13 %, liki 700 tapausta. Ilmaantuvuus laski edelleen vuosina 2007 ja 2008, jolloin todettiin saman verran eli noin 4200 uutta tapausta (Kuva 1).

Ilmaantuvuudessa tapahtui edellä mainitun ajankohdan lisäksi jyrkempi hypähdys ylöspäin 1990-luvun alussa ja vuoden 1996 jälkeen (Kuva 2). Mahdollisina selityksinä voitaneen pitää PSA-testin tulemista yleiseen kliiniseen käyttöön ja toisaalta PSA-seulontatutkimuksen alkamista Helsingin ja Tampereen seuduilla. Ilmaantuvuus vuonna 2006 oli 98 uutta tapausta 100 000 miestä kohti eli laskua vuodesta 2005 oli liki 15%.

Kuva 2

Muutos vuodesta 2004 vuoteen 2005 on vain runsaan sadan uuden tapauksen lisäys. Ilmaantuvuudessa tapahtui jopa vähäinen lasku. Ilmaantuvuus laski edelleen vuosina 2007(86/100 000) ja 2008 (83/100 000). Nyt ilmaantuvuus on palannut 2000-luvun alun tasolle (Kuva 2). Tämä lienee merkki eturauhassyöpäsairastuvuuden voimakkaan kasvun taittumisesta. 2010-luvulla ilmaantuvuus on asettunut tasolle 80/100 000.

Ero eturauhassyövän ilmaantuvuudessa Etelä-/Länsi-Suomen ja Itä-/Pohjois-Suomen välillä käy ilmi ilmaantuvuuseroissa sairaanhoitopiirien välillä (Kuva 3). Huomiota herättävän korkea ilmaantuvuus on ollut Ahvenanmaalla, vuonna 2017 peräti 174/100 000, kun se Kainuussa oli vain 57/100 000. Erot selittynevät pääosin eroilla diagnostisessa aktiivisuudessa. Mikä merkitys tässä suhteessa on todellisilla eroilla sairastuvuudessa, on epäselvää.

Kuva 3

Sama ilmiö tulee esiin tarkasteltaessa eroja yliopistollisten sairaaloiden vastuualueiden välillä (Kuva 4). Jyrkintä ja voimakkainta ilmaantuvuuden kasvu 1990-luvun alusta lähtien aina 2000-luvun alkupuolelle oli Tampereen yliopistollisen sairaalan vastuualueella. Kuopion ja Oulun vastuualueilla nousu oli selvästi loivempaa ja Kuopion alueella ilmaantuvuudessa on 2000-luvulla tapahtunut selvä lasku. Kuitenkin 2010-luvulla erot vastuualueiden välillä ovat merkittävästi tasoittuneet.

Kuva 4

Myös yksittäisen vastuualueen sisällä oli merkittäviä eroja aina 2010-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen erot ko. sairaanhoitopiirien välillä ovat selvästi tasoittuneet. Tämä käy ilmi esimerkiksi HYKS:n vastuualueella (Kuva 5).

Kuva 5

Eturauhassyöpä on valtaosin vanhojen miesten sairaus. Eturauhassyöpä todetaan Suomessa keskimäärin noin 71 vuoden iässä. Sen ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti 50 ikävuoden jälkeen. Tosin vajaan viimeisen 20 vuoden aikana potilaiden ikäjakauma on jonkun verran nuorentunut, mikä käy ilmi kuvasta 6, mistä voidaan todeta ikäluokittaista ja ikävakioitua ilmaantuvuutta kuvaavan käyrän siirtyneen tänä aikana vasemmalle. Vuosina 2009–2013 alle 45-vuotiailla todettiin eturauhassyöpä keskimäärin kahdeksalla miehellä vuodessa. Samana ajanjaksona ikäryhmässä 70–74 vuotta todettiin keskimäärin lähes 900 uutta tapausta vuodessa.

Kuva 6

Mielenkiintoista on, että PSA-testin tultua käyttöön juuri 1990-luvun alussa mainittu siirtymä voimistui viitaten mahdollisesti siihen, että nimenomaan PSA-testin runsas käyttöönotto, ja ehkä myös vuonna 1996 alkanut PSA-seulontatutkimus Helsingin ja Tampereen seudulla ovat vaikuttaneet tähän siirtymään eli eturauhassyöpäpotilaiden nuorentumiseen.

Eturauhassyöpää pidetään eräiden muiden pahanlaatuisten kasvainten (esim. kives-, munuais- ja paksusuolisyöpä) tapaan korkean elintason syöpänä. Mitä korkeampi väestön sosiaaliluokka ja alueen kaupungistumisaste, sitä suurempi on eturauhassyövän ilmaantuvuus (Kuva 7). Suurelta osin erot voivat toki selittyä eroilla PSA-testin käytön määrässä.

Kuva 7

Kuvassa 8 nähdään uusien eturauhassyöpätapausten lukumäärän kehitys syövän levinneisyysasteen perusteella. Levinneellä tarkoitetaan tässä paikallisesti levinneitä tai jo etäpesäkkeitä lähettäneitä syöpiä. Hämmentävää on paikallisten syöpien osuuden voimakas väheneminen ja toisaalta tuntemattomien tapausten suuri ja kasvava osuus 2010-luvulla. Vuosina 2014-2018 paikallisten tapausten osuus oli vain noin 15 % keskimäärin vuodessa ja levinneiden osuus 10 %. Levinneisyydestä ei ollut tietoa peräti 75 %:ssa tapauksista, joka selittää paikallisten syöpien osuuden laskun. Syöpärekisterin tilasto ei siis ole luotettava eturauhassyövän levinneisyyden suhteen.

Kuva 8

Syövän sairastavuudella (esiintyvyys, vallitsevuus) eli prevalenssilla tarkoitetaan syöpään sairastuneiden elossa olevien potilaiden lukumäärää tiettynä ajankohtana. Eturauhassyövän prevalenssi on kasvanut voimakkaasti vuosikymmenien kuluessa (Kuva 9). Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli yli 55 000 eturauhassyöpää sairastavaa potilasta. Määrä oli kolminkertaistunut vuoden 2000 alusta lähtien ja tällä hetkellä yli 30% kaikista syöpää sairastavista miehistä on eturauhassyöpäpotilaita.

Kuva 9

Voimakkaaseen prevalenssin kasvuun vaikuttaa paitsi uusien eturauhassyöpätapausten määrän jyrkkä kasvu, myös eturauhassyövän varsin hyvä ennuste. Eturauhassyövän kuolleisuus on pysynyt vuoden 2000 jälkeen varsin vakiona (Kuva 10) ollen 914 tapausta vuonna 2018. Ikävakioitu kuolleisuus on kääntynyt laskuun 2000-luvulla. Täten voidaan ehkä arvioida, että vuonna 2020 eturauhassyöpädiagnoosin saaneista miehistä enää vain joka kymmenes kuolee eturauhassyöpään.

Kuva 10

Yhteenvetona voidaan todeta, että eturauhassyövän aiheuttaman kuolleisuuden todennäköisestä laskusta huolimatta tulee eturauhassyöpää sairastavien miesten määrä lisääntymään jatkossa huomattavasti. Käytännön työssä tämä tarkoittaa lisääntyvää resurssien tarvetta etenkin eturauhassyöpäpotilaiden seurantaan.

Lue lisää eturauhassyövän riskitekijöistä.