Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpämuoto. Uusien tapausten lukumäärä on lisääntynyt tasaisesti vuodesta toiseen 1950-luvulta lähtien, jolloin Syöpärekisteri aloitti syöpätautien tilastoinnin.
Jyrkin nousu tapahtui vuodesta 2003 vuoteen 2004, jolloin uusien tapausten määrä lisääntyi noin tuhannella eli noin 24 %:lla (Kuva 1).
Kuva 1
Uudet eturauhassyöpätapaukset vuosina 1953–2022
(Syöpärekisteri 2024)
Vuonna 2005 uusia tapauksia todettiin ennätysmäärä, 5320. Eturauhassyövän ikävakioitu ilmaantuvuus (eli ns. insidenssi) oli tuolloin 115 tapausta 100 000 henkilövuotta kohti. Eturauhassyövän osuus kaikista miesten syövistä oli 37 % ja miesten urologisista syövistä 81 %. Uusien tapausten lukumäärä yli kaksinkertaistui ja ilmaantuvuus kasvoi liki kaksinkertaiseksi vuosien 1995 ja 2005 välisenä aikana.
Ennusteista poiketen Syöpärekisterin ”ajantasaistilaston” mukaan uusien eturauhassyöpätapausten määrä ja ilmaantuvuus kääntyivät vuonna 2006 laskuun, ensimmäisen kerran Syöpärekisterin historiassa. Vuonna 2006 todettiin 4644 uutta eturauhassyöpätapausta eli laskua edellisestä vuodesta oli noin 13 %, liki 700 tapausta. Ilmaantuvuus laski edelleen vuosina 2007 ja 2008, jolloin todettiin saman verran eli noin 4200 uutta tapausta (Kuva 1).
Ilmaantuvuudessa tapahtui edellä mainitun ajankohdan lisäksi jyrkempi hypähdys ylöspäin 1990-luvun alussa ja vuoden 1996 jälkeen (Kuva 2). Mahdollisina selityksinä voitaneen pitää PSA-testin tulemista yleiseen kliiniseen käyttöön ja toisaalta PSA-seulontatutkimuksen alkamista Helsingin ja Tampereen seuduilla. Ilmaantuvuus vuonna 2006 oli 98 uutta tapausta 100 000 miestä kohti eli laskua vuodesta 2005 oli liki 15 %.
Kuva 2
Eturauhassyövän ikävakioitu ilmaantuvuus (/100 000) vuosina 1953–2022
(Syöpärekisteri 2024)
Muutos vuodesta 2004 vuoteen 2005 on vain runsaan sadan uuden tapauksen lisäys. Ilmaantuvuudessa tapahtui jopa vähäinen lasku. Ilmaantuvuus laski edelleen vuosina 2007 (86/100 000) ja 2008 (83/100 000). Nyt ilmaantuvuus on palannut 2000-luvun alun tasolle (Kuva 2). Tämä lienee merkki eturauhassyöpäsairastuvuuden voimakkaan kasvun taittumisesta. 2010-luvulla ilmaantuvuus on asettunut tasolle 80/100 000.
Ero eturauhassyövän ilmaantuvuudessa Etelä-/Länsi-Suomen ja Itä-/Pohjois-Suomen välillä käy ilmi ilmaantuvuuseroissa sairaanhoitopiirien välillä (Kuva 3). Toki erot eivät ole enää niin suuria kuin aikaisempina vuosina. Huomiota herättää, että aikaisemmin korkea ilmaantuvuus Ahvenanmaalla, vuonna 2017 peräti 174/100 000, on nyt kääntynyt selvään laskuun, vuonna 2019 vain 88/100 000. Kainuussa sd on edelleen maan matalin, vain 56/100 000. Erot selittynevät pääosin eroilla diagnostisessa aktiivisuudessa. Mikä merkitys tässä suhteessa on todellisilla eroilla sairastuvuudessa, on epäselvää.
Kuva 3
Eturauhassyövän ikävakioitu ilmaantuvuus (/100 000) sairaanhoitopiireissä vuonna 2021
(Syöpärekisteri 2023)
Sama ilmiö tulee esiin tarkasteltaessa eroja yliopistollisten sairaaloiden vastuualueiden (ERVA-alueet) välillä (Kuva 4). Jyrkintä ja voimakkainta ilmaantuvuuden kasvu 1990-luvun alusta lähtien aina 2000-luvun alkupuolelle oli Tampereen yliopistollisen sairaalan vastuualueella. Kuopion ja Oulun vastuualueilla nousu oli selvästi loivempaa ja Kuopion alueella ilmaantuvuudessa on 2000-luvulla tapahtunut selvä lasku. Kuitenkin 2010-luvulla erot vastuualueiden välillä ovat merkittävästi tasoittuneet.
Kuva 4
Eturauhassyövän ikävakioitu ilmaantuvuus yliopistollisilla erityisvastuualueilla vuosina 1959–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Myös yksittäisen vastuualueen sisällä oli merkittäviä eroja aina 2010-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen erot ko. sairaanhoitopiirien välillä ovat selvästi tasoittuneet. Tämä käy ilmi esimerkiksi HYKS:n vastuualueella (Kuva 5).
Kuva 5
Eturauhassyövän ikävakioitu ilmaantuvuus (/100 000) HYKS:n vastuualueella vuosina 1983–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Syöpärekisteri on siirtynyt käyttämään tilastoinnissa aluejaottelussa yhteistyöalue/hyvinvointialueita sairaanhoitopiirien ja erityisvastuualueiden sijaan. Vuoden 2022 virallinen syöpätilasto on ensimmäinen uutta aluejaottelua noudattava tilastojulkistus.
Aluejaottelussa maa on jaettu viiteen yhteistyöalueeseen:
Etelä-Suomi: Itä-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan,
Vantaan-Keravan, Päivät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan
hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki
Itä-Suomi: Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen
hyvinvointialueet
Sisä-Suomi: Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan
hyvinvointialueet
Länsi-Suomi: Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pohjanmaan
hyvinvointialueet
Pohjois-Suomi: Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin
hyvinvointialueet
Lisäksi Ahvenanmaa tilastoidaan erikseen.
Uuden aluejaottelun takia vertailu aikaisempaan sairaanhoitopiiri- ja erityisvastuualuepohjaiseen jaotteluun ei luotettavasti onnistu.
Kuva 6
Eturauhassyövän ikävakioitu ilmaantuvuus (/100 000) koko maassa, yhteistyöalueilla ja Ahvenanmaalla vuonna 2022
(Syöpärekisteri 2024)
Kuva 7
Eturauhassyövän ikävakioitu (/100 000) ilmaantuvuus koko maassa, hyvinvointialueilla, Helsingin kaupungissa ja Ahvenanmaalla vuonna 2022
(Syöpärekisteri 2024)
Eturauhassyöpä on valtaosin vanhojen miesten sairaus. Eturauhassyöpä todetaan Suomessa keskimäärin noin 71 vuoden iässä. Sen ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti 50 ikävuoden jälkeen. Tosin vajaan viimeisen 20 vuoden aikana potilaiden ikäjakauma on jonkun verran nuorentunut, mikä käy ilmi kuvasta 6, mistä voidaan todeta ikäluokittaista ja ikävakioitua ilmaantuvuutta kuvaavan käyrän siirtyneen tänä aikana vasemmalle. Vuosina 2009–2013 alle 45-vuotiailla todettiin eturauhassyöpä keskimäärin kahdeksalla miehellä vuodessa. Samana ajanjaksona ikäryhmässä 70–74 vuotta todettiin keskimäärin lähes 900 uutta tapausta vuodessa.
Kuva 8
Eturauhassyövän ikäluokittainen ja ikävakioitu ilmaantuvuus (/100 000) vuosina 1989–2022
(Syöpärekisteri 2024)
Mielenkiintoista on, että PSA-testin tultua käyttöön juuri 1990-luvun alussa mainittu siirtymä voimistui viitaten mahdollisesti siihen, että nimenomaan PSA-testin runsas käyttöönotto, ja ehkä myös vuonna 1996 alkanut PSA-seulontatutkimus Helsingin ja Tampereen seudulla ovat vaikuttaneet tähän siirtymään eli eturauhassyöpäpotilaiden nuorentumiseen.
Eturauhassyöpää pidetään eräiden muiden pahanlaatuisten kasvainten (esim. kives-, munuais- ja paksusuolisyöpä) tapaan korkean elintason syöpänä. Mitä korkeampi väestön sosiaaliluokka ja alueen kaupungistumisaste, sitä suurempi on eturauhassyövän ilmaantuvuus (Kuva 7). Suurelta osin erot voivat toki selittyä eroilla PSA-testin käytön määrässä.
Kuva 9
Eturauhassyövän ikävakioitu ilmaantuvuus (/100 000) eri koulutusasteilla vuosina 1979–2022
(Syöpärekisteri 2024)
Kuvassa 8 nähdään uusien eturauhassyöpätapausten lukumäärän kehitys syövän levinneisyysasteen perusteella. Levinneellä tarkoitetaan tässä paikallisesti levinneitä tai jo etäpesäkkeitä lähettäneitä syöpiä. Hämmentävää on paikallisten syöpien osuuden voimakas väheneminen ja toisaalta tuntemattomien tapausten suuri ja kasvava osuus 2010-luvulla. Vuosina 2014–2018 paikallisten tapausten osuus oli vain noin 15 % keskimäärin vuodessa ja levinneiden osuus 10 %. Vuonna 2019 levinneisyydestä ei ollut tietoa peräti 80 %:ssa tapauksista, joka selittää paikallisten syöpien osuuden laskun. Syöpärekisterin tilasto ei siis ole luotettava eturauhassyövän levinneisyyden suhteen.
Kuva 10
Uudet eturauhassyöpätapaukset levinneisyyden mukaan (%-jakauma) vuosina 1953–2022
(Syöpärekisteri 2024)
Syövän sairastavuudella (esiintyvyys, vallitsevuus) eli prevalenssilla tarkoitetaan syöpään sairastuneiden elossa olevien potilaiden lukumäärää tiettynä ajankohtana. Eturauhassyövän prevalenssi on kasvanut voimakkaasti vuosikymmenien kuluessa (Kuva 9). Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli yli 57 000 eturauhassyöpää sairastavaa potilasta. Määrä oli kolminkertaistunut vuoden 2000 alusta lähtien ja tällä hetkellä yli 30 % kaikista syöpää sairastavista miehistä on eturauhassyöpäpotilaita.
Kuva 11
Eturauhassyövän esiintyvyys (prevalenssi) vuosina 1961–2022
(Syöpärekisteri 2024)
Voimakkaaseen prevalenssin kasvuun vaikuttaa paitsi uusien eturauhassyöpätapausten määrän jyrkkä kasvu, myös eturauhassyövän varsin hyvä ennuste. Eturauhassyövän kuolleisuus on pysynyt vuoden 2000 jälkeen varsin vakiona (Kuva 10) ollen 914 tapausta vuonna 2018.
Kuva 12
Lukumääräinen eturauhassyöpäkuolleisuus vuosina 1957–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Ikävakioitu kuolleisuus on kääntynyt laskuun 2000-luvulla (Kuva 11). Täten voidaan ehkä arvioida, että vuonna 2020 eturauhassyöpädiagnoosin saaneista miehistä enää vain joka kymmenes kuolee eturauhassyöpään.
Kuva 13
Ikävakioitu eturauhassyöpäkuolleisuus vuosina 1957–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Yhteenvetona voidaan todeta, että eturauhassyövän aiheuttaman kuolleisuuden todennäköisestä laskusta huolimatta tulee eturauhassyöpää sairastavien miesten määrä lisääntymään jatkossa huomattavasti. Käytännön työssä tämä tarkoittaa lisääntyvää resurssien tarvetta etenkin eturauhassyöpäpotilaiden seurantaan.
Mikä on PSA?
PSA on eturauhassyövän diagnostiikassa ja seurannassa käytettävä merkkiaine. Nykyään eturauhassyöpäepäily herää useimmiten koholla olevan PSA-arvon takia, ei oireiden. Vähäisistäkin virtsaamisoireista kärsiville yli 50-vuotiaille miehille on tehtävä PSA-määritys ja muut asianmukaiset tutkimukset mahdollisen eturauhassyövän toteamiseksi.
Miten eturauhassyöpä oireilee?
Paikallinen ja parannettavissa oleva eturauhassyöpä ei juurikaan oireile, vaan oireet johtuvat samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Eturauhassyövän edetessä tauti voi aiheuttaa paikallisia oireita, jotka ovat samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa liikakasvussa, mm. virtsavaivat.
Periytyykö eturauhassyöpä?
Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimällä on suurin merkitys tutkituista syövistä. Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen riskinsä sairastua on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhassyöpää ei ole esiintynyt.
