Kliininen tutkimus

Esitiedot  |  Kliininen tutkimus  |  Laboratoriokokeet  |  Koepalat  |  Levinneisyystutkimukset  |  Luokittelu  |  Seulonta

Kliininen tutkimus

Status eli kliininen tutkimus tehdään kulloiseenkin tilanteeseen soveltaen. Perustutkimuksiin kuuluu aina eturauhasen tunnustelu eli tuseeraus. Tyypillistä PSA:n avulla löydetyille syöville on, että suurin osa niistä ei ole kliinisesti osoitettavissa eli tuseeraamalla.

Tuseeraus suoritetaan yleensä potilaan maatessa kyljellään lonkat ja polvet koukistettuina tai potilaan seistessä etukumarassa käsivarsiinsa nojaten. Tutkimuksessa on tärkeintä arvioida, tuntuuko eturauhasessa kyhmyjä tai kovettumia. Jokainen kyhmy herättää syöpäepäilyn (vaikkakaan jokainen kyhmy ei automaattisesti tarkoita syöpää) ja on riittävä syy ohjata potilas urologille jatkotutkimuksiin. Jos tuseeraus herättää syöpäepäilyn, arvioidaan samalla myös syövän paikallista levinneisyyttä, joka vaikuttaa oleellisesti mahdollisiin hoitovaihtoehtoihin. Tuseeraten voidaan myös arvioida aristaako potilas eturauhastaan (eturauhasen tulehdus). Sen sijaan eturauhasen koon tarkka arvioiminen tuseeraamalla on vaikeaa.

Potilaan vatsa olisi hyvä inspektoida eli tarkastaa silmämääräisesti ja palpoida eli tunnustella. Arvet antavat viitteitä mahdollisista aiemmista leikkauksista, joita potilas ei aina muista mainita, vaikka niistä anamneesia otettaessa kysytään. Aiemmilla leikkauksilla voi olla merkitystä jatkotutkimusten ja hoitojen kannalta.

Jos anamneesin perusteella on syytä epäillä levinnyttä eturauhassyöpää, on tärkeää tutkia imusolmukealueet (mm. nivuset) sekä selkäranka, joka tulee tunnustella ja koputella. Aristus voi viitata etäpesäkkeeseen tai sen aiheuttamaan murtumaan. Lisäksi muut mahdolliset kivuliaat tai särkevät alueet tulee tutkia.

Useimmilla potilailla, jotka hakeutuvat tutkimuksiin eturauhassyöpäepäilyn tai sen pelon takia, on samanaikaisesti eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua (prostatahyperplasia, BPH), joka on miesten yleisin hyvänlaatuinen kasvain. Tyypillisiä oireita eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta on huonontunut virtsasuihku, tiheävirtsaisuus ja öinen virtsaamisen tarve. Jos tilanne etenee, saattaa potilaalle kehittyä yliaktiivisen rakon oireita (hyvin äkillinen virtsaamisen tarve ja äärimuotona virtsan karkaaminen), toistuvia virtsatieinfektioita, suuret jäännösvirtsamäärät (äärimuotona virtsaumpi).