Perinteinen sädehoitomuoto eturauhassyövän hoidossa on kehon ulkoinen sädehoito erotukseksi uudemmasta sädehoitomuodosta eli kudoksen sisäisestä sädehoidosta.
Jos potilaalla on paikallinen eturauhassyöpä (T1 tai T2) ja potilaan katsotaan hyötyvän radikaalista hoidosta, pidetään eturauhasenpoistoleikkausta ja sädehoitoa vaihtoehtoina. Paikallisesti levinneessä taudissa (T3) sädehoitoa voidaan harkinnanvaraisesti käyttää hormonihoidon tukena, vaikkakin tutkimuksellinen tieto on vielä vähäistä. Levinneessä taudissa eturauhasen paikallisesta sädehoidosta ei katsota olevan hyötyä.
Sädehoidossa ionisoiva säteily aiheuttaa soluissa DNA:n, RNA:n ja/tai proteiinien vaurioita. Sädeannoksen kasvaessa myös sen aiheuttamat vauriot soluissa lisääntyvät. Vaurioiden seurauksena osa soluista kuolee ja osassa alkaa syntyneiden vaurioiden korjaaminen. Korjausmekanismit eivät kuitenkaan ole täydelliset ja osa soluista vaurioituu pysyvästi menettäen esimerkiksi jakautumiskykynsä.
Sädehoito aiheuttaa yllä mainittuja solutason muutoksia syöpäsolujen lisäksi myös normaaleissa soluissa. Siksi on tärkeää, että sädehoito pystytään kohdistamaan tarkasti haluttuun kohteeseen (syöpäkasvain), jotta mahdollisesti kasvaimen lähettyvillä olevien normaalien kudosten vaurioitumisesta aiheutuvat sivuvaikutukset jäisivät mahdollisimmanpieniksi. Eturauhassyövän sädehoidossa tähän pyritään käyttämällä ns. intensiteettimoduloitua sädehoitoa (IMRT). Näin kohdekudoksen saama sädeannos voidaan määritellä tarkasti.
Eturauhasen sädehoitoa annetaan tyypillisesti 1.8-2.0 G (Gray, sädeannoksen mitta) päiväannoksina, peräkkäisinä päivinä, kunnes haluttu kokonaisannos on saavutettu (tyypillisesti 7-8 viikkoa). Aiemmin käytetyt annokset olivat pienempiä (<70G). Nykyään pyritään suurempiin sädehoitoannoksiin (jopa >78G), sillä tutkimusten perusteella tiedetään, että sädeannosta kasvattamalla hoitotulos paranee. Sädeannosta kasvattamalla lisääntyy vastaavasti myös viereisen normaalin kudoksen vaurioitumiseneli sivuvaikutusten riski ja siksi korkea-annoksinen sädehoito pitäisi pyrkiä aina antamaan käyttämällä intensiteettimoduloitua tekniikkaa.
Sädehoidon sivuvaikutukset johtuvat eturauhasen välittömässä läheisyydessä olevien kudosten (peräsuoli, virtsarakko ja virtsaputki) saamista sädevaurioista ja ilmenevät mm. ripulina, ulostuspakkona ja tiheävirtsaisuutena. Nämä ovat tyypillisesti välittömästi sädehoidon yhteydessä ilmeneviä sivuvaikutuksia, jotka helpottavat varsin nopeasti ajan myötä. Sädehoidolle on tyypillistä, että vaikutukset kohdekudokseen ilmaantuvat hitaasti, ja myös sivuvaikutuksia voi ilmetä potilaalla vasta vuosien saatossa hoidon aloittamisesta (virtsaputken arpikuroumat, peräsuolen arpikuroumat, rakon ”kutistuminen”, erektiohäiriöt).
Verrattaessa eturauhasen poistoleikkauksen (radikaaliprostatektomia) ja kehon ulkoisen sädehoidon haittavaikutusprofiileja, voidaan yleistäen sanoa, että kirurgian haittavaikutukset ilmenevät välittömästi, mutta tilanne paranee ajan myötä. Sädehoidossa alkutilanne on usein parempi, mutta sivuvaikutukset lisääntyvät ajan myötä. Toistaiseksi ei ole olemassa tutkimusta, joka osoittaisi sädehoidon lisäävän potilaiden elinaikaa tai elämänlaatua verrattuna eturauhassyövän seurantaan ja tarvittaessa annettavaan hoitoon. Toisaaltaei ole myöskään olemassa tutkimuksia, joissa leikkaushoidon tai sädehoidon tehoa verrattaisiin suoraan toisiinsa.
Eturauhassyövän luustoetäpesäkkeiden aiheuttamassa kivussa etäpesäkkeeseen annettu sädehoito on erittäin tehokas kivun hoitomuoto.
Kudoksen sisäinen sädehoito
Kudoksen sisäinen sädehoito (tyköhoito eli brakyterapia) perustuu samaan säteilyn soluvaurioita aiheuttavaan ominaisuuteen kuin ulkoinenkin sädehoito.
Sisäisessä sädehoidossa eturauhasen koon ja muodon perusteella ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti eturauhaseen laitetaan radioaktiivisia jyväsiä, jotka jätetään eturauhaseen ja jotka hiljalleen lähettävät säteilyä tuhoten syöpäkudosta. Tällöin puhutaan LDR-sädehoidosta (low dose rate, pieni annosnopeus).
Tämän sijaan käytetään nykyisin enenevästi HDR-sädehoitoa (high dose rate, suuri annosnopeus), jossa eturauhaseen asetetaan yleisanestesiassa 10–15 ohutta, onttoa ja päistään umpinaista neulaa, joiden kautta eturauhaseen ohjataan säteilylähde. Sädetystä annetaan noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen säteilylähde ja neulat poistetaan. HDR-sädehoitoa annetaan ainoana hoitomuotona eli monoterapiana yleensä kaksi kertaa kahden viikon välein.
Sisäisen sädehoidon etuina on, että koko hoito voidaan antaa yhdessä istunnossa (vrt. kehonulkoisessa sädehoidossa tarvittavat useat hoitokerrat). Lisäksi sisäisen sädehoidon avulla sädeannosta voidaan nostaa ulkoista sädehoitoa korkeammaksi.
Haittana voidaan pitää sisäisen sädehoidon vaatimaa nukutusta tai lannepuudutusta ja ulkoiseen sädehoitoon verrattuna yleisempiä välittömiä haittavaikutuksia (virtsaamisvaikeudet, virtsarakon ärsytysoireet). Runsaat virtsavaivat ja eturauhasen suuri koko (>40-50g) saattavat olla este sisäiselle sädehoidolle.
Kudoksensisäinen sädehoito soveltuu parhaiten pienen uusiutumisriskin (levinneisyys T1-2a, N0, M0, Gleasonin pisteet < 7, PSA-pitoisuus < 10 µg/l) tai keskisuuren (T2b, Gleasonin pisteet 7 (3 + 4), PSA-pitoisuus 10–20 µg/l) riskin syöpiin.
Kudoksen sisäisestä sädehoidosta ei ole tutkimuksia, jotka osoittaisivat hoitomuodon paremmuuden (elinajan lisäys, elämänlaadun paraneminen) seurantaan ja tarvittaessa annettavaan hoitoon verrattuna. Ei myöskään ole tutkimuksia, joissa verrattaisiin eturauhassyövän leikkaushoitoa ja sisäistä sädehoito suoraan toisiinsa.
Viitteet ja linkit:
- Tammela T. Eturauhassyövän hoito. Kirjassa: Taari K, Aaltomaa S, Nurmi M, Parpala T, Tammela T, toim. Urologia. 3., uudistettu painos. Helsinki, Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 255 – 261
- www.kaypahoito.fi
- uroweb.org/guideline/prostate-cancer
- www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/17/duo13877
Yhdistelmähoito
Yhdistelmäsädehoidolla tarkoitetaan kudoksensisäisen HDR-sädehoidon ja ulkoisen sädehoidon yhdistämistä. Tällöin voidaan yhdistää kummankin hoitomuodon hyvät puolet. Voidaan esimerkiksi antaa ensin yksi HDR-hoito ja sen jälkeen parin viikon kuluttua viiden viikon mittainen ulkoinen sädehoito. Yhdistelmähoito soveltuu etenkin nuoremmille potilaille, kun kyseessä on keskisuuren tai suuren uusiutumisriskin syöpä.
Mikä on PSA?
PSA on eturauhassyövän diagnostiikassa ja seurannassa käytettävä merkkiaine. Nykyään eturauhassyöpäepäily herää useimmiten koholla olevan PSA-arvon takia, ei oireiden. Vähäisistäkin virtsaamisoireista kärsiville yli 50-vuotiaille miehille on tehtävä PSA-määritys ja muut asianmukaiset tutkimukset mahdollisen eturauhassyövän toteamiseksi.
Miten eturauhassyöpä oireilee?
Paikallinen ja parannettavissa oleva eturauhassyöpä ei juurikaan oireile, vaan oireet johtuvat samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Eturauhassyövän edetessä tauti voi aiheuttaa paikallisia oireita, jotka ovat samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa liikakasvussa, mm. virtsavaivat.
Periytyykö eturauhassyöpä?
Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimällä on suurin merkitys tutkituista syövistä. Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen riskinsä sairastua on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhassyöpää ei ole esiintynyt.
