Eturauhasen tehtävä on tuottaa siemennestettä.
Eturauhasen sijainti välittömästi peräsuolen edessä mahdollistaa sen takapinnan tunnustelun (ns. tuseeraus) peräsuolen kautta. Samasta syystä peräsuolen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella tähän tarkoitukseen suunniteltua anturia käyttäen saadaan varsin tarkka arvio eturauhasen koosta, muodosta ja rakenteesta.
Eturauhanen muodostuu rauhasista ja rauhastiehyistä ja niiden välissä olevasta peruskudoksesta (strooma), joka puolestaan on muodostunut sidekudoksesta ja sileästä, ei-tahdonalaisesta lihaskudoksesta.
Eturauhasessa voidaan anatomisesti erottaa erilaisia vyöhykkeitä (Kuva 2). Etuvyöhyke (ei näy kuvassa) koostuu peruskudoksesta eikä sisällä ollenkaan rauhaskudosta. Pääosan eturauhasesta muodostavat keskusvyöhyke ja perifeerinen vyöhyke. Edelleen erotetaan välittömästi virtsaputken ympärillä olevat alueet, missä sijaitsevat virtsaputken yläosan sulkijalihas ja suoraan virtsaputkeen avautuvat rauhaset sekä välivyöhyke. Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu (prostatahyperplasia) saa alkunsa näistä kahdesta viimeksi mainitusta alueesta. Sen sijaan valtaosa eturauhassyövistä saa alkunsa perifeerisen vyöhykkeen alueella. Koska tämä alue sijaitsee välittömästi peräsuolen edessä, sormitunnustelu eli tuseeraus voi eturauhasessa tuntuvan kyhmyn tai kovettuman perusteella antaa aiheen epäillä eturauhassyöpää.
Ultraäänitutkimusta apuna käyttäen voidaan eturauhasesta ottaa koepaloja varsin tarkasti halutusta kohdasta.
Magneetti-kuvauksessa näkyvästä epäilyttävästä kohteesta voidaan poliklinikalla ottaa koepalat yksinkertaisesti paikallispuudutuksessa ultraääniohjauksessa.
Syntymän aikaan eturauhasen paino on n. 1 g. Eturauhasen vähitellen kasvaessa se 10-12 – vuotiaalla pojalla saavuttaa n. 4 g:n painon. Puberteetti-iässä miessukuhormonien eritys lisääntyy voimakkaasti ja saa aikaan myös eturauhasen voimakkaan kasvupyrähdyksen niin, että 25-vuotiaan miehen eturauhanen painaa 15-20 g. 40 ikävuoden jälkeen eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu saa aikaan eturauhasen voimakkaan painon kasvun, joka kuitenkin määrältään ja nopeudeltaan on hyvin yksilöllistä. Suurimmillaan eturauhanen voi tällöin painaa jopa satoja grammoja.
AFS – etuvyöhyke, CZ – keskivyöhyke, PZ – perifeerinen eli ulkovyöhyke, TZ – välivyöhyke
Valtaosa siemennesteestä muodostuu parillisissa rakkularauhasissa (3), jotka sijaitsevat virtsarakon, peräsuolen ja eturauhasen rajaamassa kolmiossa. Siittiöt muodostuvat ja tulevat siemenjohtimia (1) pitkin kiveksistä. Rauhaserite sisältää siittiöiden tarvitsemia ravinteita ja muita niiden elinvoimaisuuden ja liikkumiskyvyn kannalta tärkeitä yhdisteitä.
Eräs eturauhasen erittämä valkuaisaine on prostataspesifinen antigeeni (PSA), joka kuuluu ns. proteaasientsyymeihin. PSA:n ainoa tunnettu fysiologinen tehtävä on liuottaa geelimäinen siemenneste juoksevaan muotoon. Prostataspesifisen antigeenin määrä veressä voidaan mitata. PSA:n pitoisuus veressä vaihtelee ja se tyypillisesti nousee eturauhassyövässä. Tämän takia siitä on tullut merkittävä eturauhassyövän merkkiaine. PSA nousee myös muissakin tilanteissa kuten eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa ja erilaisissa tulehduksissa.
Eturauhasen kehitys, kasvu ja toiminta samoin kuin eturauhassyövän synty ja kasvu ovat riippuvaisia miessukuhormoneista. Todennäköisesti myös muilla hormoneilla, kuten estrogeeneilla, on tässä suhteessa merkitystä.
Mahdollisesti eturauhaseritteellä on jonkun verran merkitystä myös sen antibakteerisen vaikutuksen perusteella, minkä katsotaan olevan osittain syynä siihen, että miehillä virtsaputkea pitkin nousevia tulehduksia on huomattavasti vähemmän kuin naisilla.
AFS – etuvyöhyke, CZ – keskivyöhyke, PZ – perifeerinen eli ulkovyöhyke, TZ – välivyöhyke
PSA on eturauhassyövän diagnostiikassa ja seurannassa käytettävä merkkiaine. Nykyään eturauhassyöpäepäily herää useimmiten koholla olevan PSA-arvon takia, ei oireiden. Vähäisistäkin virtsaamisoireista kärsiville yli 50-vuotiaille miehille on tehtävä PSA-määritys ja muut asianmukaiset tutkimukset mahdollisen eturauhassyövän toteamiseksi.
Paikallinen ja parannettavissa oleva eturauhassyöpä ei juurikaan oireile, vaan oireet johtuvat samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Eturauhassyövän edetessä tauti voi aiheuttaa paikallisia oireita, jotka ovat samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa liikakasvussa, mm. virtsavaivat.
Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimällä on suurin merkitys tutkituista syövistä. Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen riskinsä sairastua on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhassyöpää ei ole esiintynyt.