Luokittelu

Luokittelu

Eturauhassyövistä lähes kaikki, n. 98 %, ovat ns. adenokarsinoomia eli ne ovat peräisin eturauhasen rauhaskudoksen pintasolukosta (epiteelistä), joka tuottaa erilaisia siemennesteen yhdisteitä, mm. prostataspesifistä antigeeniä eli PSA:ta.

Eturauhasesta otettujen koepalojen perusteella patologi pystyy arvioimaan syövän pahanlaatuisuusastetta kasvaimen sytologisen (soluopillisen) ja/tai histologisen (kudosopillisen) erilaistumisasteen perusteella. Mitä huonommin kasvain on erilaistunut, sitä aggressiivisemmin se käyttäytyy. Tällä on merkitystä paitsi hoitoa suunniteltaessa myös taudin ennustetta arvioitaessa.

Histologisen luokituksen perusteella pyritään siis ennustamaan taudin käyttäytymistä, esimerkiksi arvioitaessa tarvitseeko potilas hoitoa lainkaan (matalan riskin kliinisesti hyväennusteinen ”näennäissyöpä”) tai tarvitseeko potilas useiden hoitojen yhdistelmiä, ns. neoadjuvantti ja adjuvanttihoitoja (erittäin aggresssiiviset syövät).

Käytännön kliinisen työn kannalta merkityksellisiä eturauhassyövän aggressiivisuuden arvioinnissa käytettäviä luokituksia ovat Gleason-luokitus sekä sekä uudempi Gleason Grade Group eli ISUP-luokitus. Lue lisää histologisesta luokituksesta.

Toinen syövän hoitoihin ja ennusteeseen vaikuttava seikka on syövän levinneisyys eli näkemys siitä on syöpä paikallinen vai jo levinnyt paikallisesti ja/tai etäpesäkkeiseksi. Tämän arvioimiseen käytetään yleisesti WHO:n levinneisyysluokitusta eli ns TNM-luokitusta. Levinneisyysluokituksen perusteella voidaan muun muassa arvioida, voidaanko kyseisen potilaan kohdalla harkita parantavaa hoitoa (jolloin kyseessä täytyy olla paikallinen tai enintään paikallisesti levinnyt syöpä).

Taudin levinneisyyden luokitteluun käytetään TNM-luokitusta. Lue lisää levinneisyysluokituksesta.

Lue lisää eturauhassyövän diagnostiikasta: