Eturauhasen poistoleikkaukseen soveltuu potilas, jonka yleiskunto sallii leikkauksen ja jonka odotettavissa oleva elinaika on vähintään 10 vuotta. Leikkauksella hoidettavilla potilailla on kliinisen luokituksen mukaisesti yleensä paikallinen tauti (T1 tai T2). Jonkin verran on viitteitä myös siitä, että paikallisesti levinnyttä syöpää (T3) sairastavan potilaanleikkaushoidosta saattaisi olla hyötyä. Jos potilaalla on levinnyt eli metastasoinut tauti, ei eturauhasen poistosta katsota olevan hyötyä.
Eturauhasen täydellinen poistoleikkaus voidaan tehdä Suomessa joko retropubisena avoleikkauksena tai tähystämällä:
Perinteinen avoleikkaus eli retropubinen radikaaliprostatektomia tehdään nukutuksessa (yleisanestesia). Joskus potilaille laitetaan myös selkäydin- eli ns. epiduraalipuudutus leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon.
Epiduraalipuudutus mahdollistaa potilaan nopean liikkumisen (mobilisaation) leikkauksen jälkeen, mikä nopeuttaa leikkauksesta toipumista.
Leikkaus kestää tyypillisesti 2-4 tuntia ja siinä tehdään ihoviilto häpyluun ja navan väliin avaamatta vatsakalvoa eli ekstraperitoneaalisesti. Virtsarakon päältä edetään tylpästi lantion pohjalle ja eturauhanen ja rakkularauhaset irrotetaan virtsarakon ja virtsaputken välistä. Tämän jälkeen virtsarakko ommellaan suoraan kiinni virtsaputkeen.
Leikkauksessa jätetään virtsatiekatetri noin kahdeksi viikoksi takaamaan virtsarakon ja virtsaputken välisen sauman paranemisen. Lisäksi leikkauksessa jätetään haavaonteloon yleensä ns. laskuputki (”dreeni”), joka useimmiten poistetaan ensimmäisenä tai toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä.
Potilas joutuu olemaan osastolla 4-7 päivää. Katetri sekä haavahakaset poistetaan kahden viikon kuluttua leikkauksesta.
Potilas aloittaa (yleensä jo ennen leikkausta) lantionpohjan lihasten harjoittelun fysioterapeutin antamien ohjeiden mukaan. Sairaslomaa leikkauksen takia kirjoitetaan yleensä 6-8 viikkoa.
Leikkauksessa poistetaan usein myös imusolmukkeita lantion alueelta. Näin tehdään etenkin jos kyseessä on kohtalaisesti tai huonosti erilaistunut syöpä, jos PSA on yli 10ng/ml tai jos taudin leviämistä imusolmukkeisiin pidetään mahdollisena jonkin muun syyn takia. Imusolmukkeiden poisto on lähinnä diagnostinen toimenpide.
Leikkauksessa poistettu eturauhasnäyte lähetetään patologille tutkittavaksi. Patologi antaa vastauksessaan tiedon siitä, mikä oli syövän histologinen luokitus, kuinka paljon syöpää löytyi, oliko syöpä eturauhasen sisäinen ja oliko leikkauspinnalla syöpäkasvua. Näiden tietojen avulla voidaan pyrkiä ennustamaan taudin käyttäytymistä ja tarvittaessa potilaalle voidaan suositella esimerkiksi lisähoitoja.
Leikkauksen tyypillisin haittavaikutus on erektiohäiriö, joka johtuu siitä, että erektiota säätelevät hermot menevät eturauhasen pinnalla ja ne saattavat vahingoittua eturauhasta poistettaessa. Joskus kyseiset hermot katkaistaan tarkoituksella, jotta kaikki syöpäkudos saataisiin poistettua. Heti leikkauksen jälkeen suurella osalla potilaista on jonkin asteista virtsankarkailua, joka useimmilla häviää viikkojen-kuukausien kuluessa. Vuoden kuluttua leikkauksesta enää harvalla on ongelmia virtsanpidätyskyvyn kanssa.
Tähystysleikkaus voidaan toteuttaa joko robottiavusteisesti tai ilman. Robottiavusteisen tähystyskirurgian etuina pidetään vähentynyttä verenvuotoa, mahdollisuutta tarkempaan kudoskäsittelyyn (mahdollistaen potenssia ja osittain myös virtsanpidätyskykyä säätelevien hermojen säästämisen), potilaan nopeampaa toipumista ja parempaa kosmeettista tulosta.
HYKS:n urologian klinikan kokemuksen perusteella suurin etu robottiavusteisesta leikkauksesta perinteiseen avoleikkaukseen verrattuna on potilaiden nopea toipuminen toimenpiteestä. Noin 75% potilaista kotiutuu ensimmäisenä toimenpiteen jälkeisenä päivänä ja kipulääkkeiden tarve on ollut minimaalista. Suurimmalta osalta potilaista katetri poistetaan viikon kuluttua toimenpiteestä ja sairaslomaa on yleensä kirjoitettu kolme viikkoa. Suurimmalla osalla potilaista ei ole lainkaan virtsankarkailua eikä tarvetta suojavaippoihin edes ensimmäisessä kontrollissa kuuden viikon kohdalla leikkauksesta. Leikkauksia tehdään rutiinisti kaksi päivässä, mutta tällä hetkellä kapasiteettia ei ole riittävästi kaikkien leikkausten tekemiseen robottiavusteisesti.
Retropubinen avoleikkaus oli pitkään yleisin menetelmä sekä Suomessa että muualla maailmassa, mutta viime vuosina tähystysleikkaus, etenkin robottiavusteisena, on lisännyt suosiotaan voimakkaasti. Tällä hetkellä Suomessa ylivoimaisesti suurin osa eturauhasenpoistoleikkauksista tehdään robottiavusteisesti (ns. RALP-leikkaus). Da Vincin leikkausrobotti on tällä hetkellä käytössä kaikissa yliopistollisissa keskussairaaloissa Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Kuopiossa.
Radikaalisen kirurgian käyttö paikallisen eturauhassyövän hoidossa Suomessa alkoi 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä toimenpiteitä tehtiin enenevästi ja 1000 vuosittaisen leikkauksen raja saavutettiin 15 vuotta sitten (Kuva 1).
Runsaan 10 vuoden ajan leikkaukset tehtiin avoleikkauksina, kunnes tähystys- eli laparoskooppiset toimenpiteet alkoivat lisääntyä 2000-luvun alussa muuttuen robottiavusteisiksi saman vuosikymmenen lopussa (Kuva 2).
Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Eturauhasen poistoleikkaus on tällä hetkellä yleisin urologinen leikkaus. Leikkausten määrä on viime vuosikymmeninä jatkuvasti kasvanut, ja vuonna 2021 Suomessa tehtiin yhteensä 1019 eturauhasen poistoleikkausta.
Kasvua selittää tärkeältä osaltaan PSA-testin käyttöönotto 1980-luvulla ja sen jälkeen tapahtunut eturauhassyövän diagnostiikan parantuminen: yhä useampi syöpä havaitaan aikaisessa vaiheessa. Kun syöpä ei ole ehtinyt levitä eturauhasen ulkopuolelle, on radikaalinen leikkaushoito mahdollinen.
Kehitykseen on vaikuttanut myös leikkaustekniikan kehittyminen. 1980-luvulla Suomessakin omaksuttiin varsin nopeasti Patrick Walshin kehittämä ns. erektiohermohermot säästävä leikkaustekniikka. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että radikaalileikkausten määrä Suomessa kasvoi vuoden 1987 runsaasta 90 toimenpiteestä yli 1000 toimenpiteeseen vuoteen 2009 mennessä.
PSA on eturauhassyövän diagnostiikassa ja seurannassa käytettävä merkkiaine. Nykyään eturauhassyöpäepäily herää useimmiten koholla olevan PSA-arvon takia, ei oireiden. Vähäisistäkin virtsaamisoireista kärsiville yli 50-vuotiaille miehille on tehtävä PSA-määritys ja muut asianmukaiset tutkimukset mahdollisen eturauhassyövän toteamiseksi.
Paikallinen ja parannettavissa oleva eturauhassyöpä ei juurikaan oireile, vaan oireet johtuvat samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Eturauhassyövän edetessä tauti voi aiheuttaa paikallisia oireita, jotka ovat samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa liikakasvussa, mm. virtsavaivat.
Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimällä on suurin merkitys tutkituista syövistä. Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen riskinsä sairastua on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhassyöpää ei ole esiintynyt.