Eturauhassyövän ennuste riippuu oleellisesti sen levinneisyysasteesta (TMN-luokitus) ja aggressiivisuudesta eli syöpäsolujen pahanlaatuisuusasteesta, jota kuvataan Gleason-asteikolla.
Kaikkien sairastuneiden suhteellinen viiden vuoden elossaolo-osuus on nykyisin n. 94 %. Vastaava luku keuhkosyövän osalta on merkittävästi huonompi, vain vajaat 14 % ja paksu- ja peräsuolisyövän osaltakin vain n. 68 % (Kuva 1).
Kuva 1
Eräiden miesten syöpien suhteelliset (%) elossaololuvut 1-5 vuotta diagnoosin jälkeen
(Syöpärekisteri 2023)
Eturauhassyövän kuolleisuus on pysynyt vuoden 2000 jälkeen varsin vakiona (Kuva 2) ollen 934 tapausta vuonna 2019. Ikävakioitu kuolleisuus on kääntynyt laskuun 2000-luvulla (Kuva 3). Täten voidaan ehkä arvioida, että vuonna 2020 eturauhassyöpädiagnoosin saaneista miehistä enää vain joka kymmenes kuolee eturauhassyöpään.
Kuva 2
Lukumääräinen eturauhassyöpäkuolleisuus vuosina 1957–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Kuva 3
Ikävakioitu eturauhassyöpäkuolleisuus vuosina 1957–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Eturauhassyövän ennuste on parantunut vuosikymmenien kuluessa, 1950–60-lukujen taitteen alle 30 %:sta nykyiseen yli 90 %:iin (Kuva 4).
Kuva 4
Eturauhassyövän suhteellinen, ikävakioitu viiden vuoden elossaololuku vuosina 1959–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Kumulatiivinen riski sairastua ja kuolla keuhkosyöpään on kaikissa ikäryhmissä merkittävästi korkeampi kuin eturauhassyövässä ja paksu-ja peräsuolisyövässä (Kuva 5).
Kuva 5
Kumulatiivinen sairastumis- ja kuolleisuusriski (%) eräissä miesten syövissä
(Syöpärekisteri 2023)
Koulutuasteella ei ole vaikutusta eturauhassyöpäkuolleisuuteen (Kuva 6).
Kuva 6
Eturauhassyöpäkuolleisuuden ikävakioitu (/100 000) ilmaantuvuus eri koulutusasteilla vuosina 1985–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Tarkasteltaessa eroja kuolleisuudessa yliopistollisten sairaaloiden vastuualueiden välillä (Kuva 7) on mielenkiintoista havaita, että kuolleisuus TYKS:n vastuualueella oli vielä 2000-luvun alussa selvästi suurempaa kuin muualla maassa. Tämä on ristiriidassa suhteessa aiempaan spekulaatioon, jolla eroilla diagnostisessa aktiivisuudessa pyrittiin selittämään ilmaantuvuuserot eri yliopistosairaalapiirien välillä. Lienee loogista olettaa, että lisääntynyt/varhaisempi diagnostiikka vähentäisi kuolleisuutta TYKS:n alueella verrattuna esimerkiksi OYS:n vastuualueeseen. Näin onkin tapahtunut ja vuoteen 2013 mennessä erot vastuualueiden välillä ovat lähes hävinneet. Tämä on vastaan ajatusta, että myös sairastuvuudessa olisi todellisia eroja, joka voisi myös heijastua taudin pahanlaatuisuuteen.
Kuva 7
Eturauhassyöpäkuolleisuuden ikävakioitu (/100 000) kuolleisuus erityisvastuualueilla (ERVA) vuosina 1974–2021
(Syöpärekisteri 2023)
Yksiselitteistä, tutkimukseen perustuvaa tietoa leikkaus- tai sädehoidon ”paremmuudesta” paikallisen eturauhassyövän hoidossa ei toistaiseksi ole.
Paikallista, pienen tai keskikorkean riskin eturauhassyöpää sairastavien miesten 5 vuoden elossaoloennuste oli hoitomuodosta riippumatta sama, liki 100 %, 10 vuoden ennustekin oli yli 90 %. Toisaalta harva mies näistä potilaista edes kuoli eturauhassyöpään. Tähän tulokseen tultiin Britanniassa tehdyssä ProtecT-tutkimuksessa, jossa vertailtiin aktiivista seurantaa, radikaalista prostatektomiaa ja ulkoista sädehoitoa. Kuitenkin seurantaryhmänpotilaille kehittyi enemmän taudin etenemistä ja etäpesäkkeitä (https://doi.org/10.1016/j.eururo.2019.10.030).
Paikallisesti levinneen, ei-etäpesäkkeisen eturauhassyövän hoidossa on menossa yhteispohjoismainen tutkimus (SPCG-15). Lähtökohtaisesti siinä vertaillaan radikaalista prostatektomiaa ja ulkoista sädehoitoa yhdistettynä hormonaaliseen hoitoon (https://doi.org/10.1080/21681805.2018.1520295).
Levinnyttä, etäpesäkkeitä lähettänyttä eturauhassyöpää sairastavien miesten keskimääräinen elinaikaennuste on 2–3 vuotta ja 5 vuoden suhteellinen elossaolo-osuus 33 %.
Kastraatioresistentissä vaiheessa odotettavissa oleva elinaika aikaisemmin oli vain 6–18 kuukautta.
Potilailla, jotka ovat saaneet jo solunsalpaajahoitoa, uusilla toisen polven antiandrogeeneilla (androgeenisignalointireitin inhibiittorit, ARSI) saadaan merkittävästi pidennettyä potilaan elinaikaa. Myös toisella uudella hormonaalisesti vaikuttavalla lääkkeellä eli abirateronilla yhdessä prednisonin tai predisolonin kanssa saadaan myös samanlainen edullinen vaikutus.
Lääketehdas Novartis raportoi 23.3.2021 VISION-nimellä kulkevan kliinisen tutkimuksen III-vaiheen alustavia tuloksia. Tutkimus on prospektiivinen, randomisoitu, kansainvälinen monikeskustutkimus, jossa verrataan uutta 177Lu-PSMA-617-hoitoa parhaaseen mahdolliseen nykyhoitoon potilailla, joilla on PSMA-PET-positiivinen etäpesäkkeinen kastraatioresistentti eturauhassyöpä.
Hoidossa käytettään lutetium-alkuaineen radioaktiivista isotooppia 177, jolla on leimattu prostataspesifinen membraaniantigeeni (PSMA). PSMA on eturauhassyöpäsolun kalvolla sijaitseva entsyymi, joka ilmenee lähes kaikissa eturauhassyöpäsoluissa ja jonka määrä lisääntyy syövän erilaistumisasteen heikentyessä. Kuuden viikon välein, korkeintaan kuusi kertaa suonensisäisesti annettu lääke hakeutuu eturauhassyöpäsoluihin, joissa radioaktiivisen säteilyn vaikutuksesta tapahtuu DNA-vaurioita, ja syöpäsolut menettävät jakautumiskykynsä ja kuolevat. Näin ollen hoito on täsmähoitoa eikä vaikuta muihin soluihin eikä kudoksiin.
Tutkittava hoito paransi merkittävästi kokonaiselossaoloaikaa ja myöskin radiologisesti todettua progressiovapaata elossaoloaikaa.
Yksityiskohtaisempia tuloksia julkaistiin vuonna 2023.
Tutkimushoito pidensi standardihoitoon verrattuna merkittävästi sekä kuvantamisella todettua progressiovapaata elossaoloaikaa (mediaani 6,7 vs. 3,4 kuukautta, P<0,001) että kokonaiselossaoloaikaa (mediaani 15,3 vs. 11,3 kuukautta, P<0,001).
Tutkimuslääkeryhmässä oli enemmän vakavia (Gradus 3) haittavaikutuksia (52,7 % vs. 38,0 %), mutta elämänlaatuvaikutuksissa ei ollut ryhmien välillä eroa.
Alustavat tulokset ovat lupaavia, mutta seuranta-ajat sekä hoitotehon että haittavaikutusten suhteen ovat toistaiseksi varsin lyhyitä. Myös lumehoitoryhmän ja kaksoissokkoutuksen puuttuminen heikentävät tutkimuksen arvoa.
Tuloksia on referoitu aikaisemmin tällä sivustolla.
Ennusteen arviointiin eturauhassyövän hoidossa on kehitetty nomogrammeja, joissa tärkeimpinä ennustetekijöinä käytetään potilaan ikää, PSA-arvoa, syövän levinneisyyttä (TNM-luokitus) ja mikroskooppista pahanlaatuisuusastetta (Gleason-pisteet) (www.nomograms.org).
Ennusteen parantamiseksi on tärkeää jatkuva hoidon laadun seuranta kussakin hoitoyksikössä.
Mikä on PSA?
PSA on eturauhassyövän diagnostiikassa ja seurannassa käytettävä merkkiaine. Nykyään eturauhassyöpäepäily herää useimmiten koholla olevan PSA-arvon takia, ei oireiden. Vähäisistäkin virtsaamisoireista kärsiville yli 50-vuotiaille miehille on tehtävä PSA-määritys ja muut asianmukaiset tutkimukset mahdollisen eturauhassyövän toteamiseksi.
Miten eturauhassyöpä oireilee?
Paikallinen ja parannettavissa oleva eturauhassyöpä ei juurikaan oireile, vaan oireet johtuvat samanaikaisesti esiintyvästä eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Eturauhassyövän edetessä tauti voi aiheuttaa paikallisia oireita, jotka ovat samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa liikakasvussa, mm. virtsavaivat.
Periytyykö eturauhassyöpä?
Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimällä on suurin merkitys tutkituista syövistä. Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen riskinsä sairastua on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhassyöpää ei ole esiintynyt.
