https://doi.org/10.1101/2024.01.10.24300922

Artikkeli on toistaiseksi vertaisarvioimaton.

Helsingin yliopiston tutkijoiden (”Research Program in Systems Oncology, University of Helsinki, Helsinki, Finland” https://www.helsinki.fi/en/faculty-medicine/research/research-programs-unit/systems-oncology-oncosys) tarkoituksena oli selvittää kuratiiviseksi tarkoitetun hoidon todennäköisyys ja hoidonjälkeisen syövän uusiutumisen riski potilailla, joilla oli todettu Grade Group 2 (GG2) (ISUP-luokitus/Gleason 3+4) magneettikuvaus (MRI)-ohjatuissa koepaloissa verrattuna potilaisiin, joilla oli todettu GG1-syöpä järjestelmällisissä eli systemaattisissa koepaloissa eli johtaako MRI-ohjaus mahdollisesti ylihoitoon (pahanlaatuisuusasteen GG- ”inflaatioon”).

Tutkimuskohortit muodostivat 3317 miestä, joilla oli todettu GG1-syöpä systemaattisissa ultraääniohjatuissa koepaloissa (UÄ-ryhmä) ja 554 miestä, joilla oli todettu GG2-syöpä MRI-ohjatuissa kohdennetuissa koepaloissa (MRI-ryhmä) vuosina 1993–2019. Ryhmien mediaani-iässä (66 v. vs. 67 v.) ja PSA-tasossa (7.3 vs. 8.1) ei ollut merkittävää eroa.

Radikaalinen prostatektomia oli tehty 18 %:ssa potilaista UÄ-ryhmässä, sädehoito annettu 23 %:lla. Vastaavat luvut MRI-ryhmässä olivat 30 % ja 19 %. UÄ-ryhmän potilailla oli merkittävästi pidempi aika hoitoon pääsemisessä (mediaani 31 kuukautta) kuin MRI-ryhmän potilailla (mediaani 4 kuukautta), p<0.0001. Todennäköisyys hoidon aloittamisesta ensimmäisen vuoden aikana diagnoosista oli merkittävästi matalampi UÄ-ryhmässä (35 %) kuin MRI-ryhmässä (71 %), p<0.0001.

Yhtäpitävyys koepalan ja leikkauspreparaatin mikroskooppisessa tutkimuksessa oli merkittävästi parempi MR-ryhmässä (GG2-löydös) kuin UÄ-ryhmässä (GG1-löydös), 75 % vs. 33 %, p<0.0001.

Kuitenkaan viiden vuoden seurannan aikana ryhmien välillä ei ollut minkäänlaista eroa taudin uusiutumisen suhteen arvioituna:

– Biokemiallisella uusiutumisella, joka määriteltiin PSA:n nousulla yli 0,2ng/ml:n leikkauksen jälkeen tai 2 ng/ml:n nousulla yli nadirtason (alimman hoidon jälkeen mitatun PSA-arvon sädehoidon jälkeen).

– Lisähoidon esim. hormonaalisen hoidon aloittamisella.

Tulosten perusteella voidaan päätellä, että GG2-syövät, jotka löytyvät MRI-kohdennetuissa koepaloissa, hoidetaan aggressiivisemmin kuin UÄ-ohjatuissa systemaattisissa koepaloissa todetut GG1-syövät, vaikka syövän uusiutumisen riski molemmissa ryhmissä on sama. Eli MRI-kohdennus johtaa ylihoitoon osassa tapauksista, jotka voitaisiin hoitaa aktiivisella seurannalla ottamalla huomioon esim. potilaan iän, muut sairaudet ja hänen oman tahtonsa. Tämä pitäisi mahdollisesti huomioida myös uusissa hoitosuosituksissa.