Uusi hoito etäpesäkkeiseen, kastraatioresistenttiin eturauhassyöpään. Yksityiskohtaiset tulokset julkaistu.

VISION-nimellä kulkevan kliinisen tutkimuksen III-vaiheen alustavia tuloksia julkaistiin ja niitä referoitiin tällä sivustolla maaliskuussa 2021. 

NEJM-lehdessä on nyt julkaistu yksityiskohtaisempia tuloksia.

Etäpesäkkeisen, hormonaaliselle hoidolle vastustuskykyiseksi muuttuneen eturauhassyövän ennuste on huono. Vain alle 20 % näistä potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua. 

Lääketehdas Novartis raportoi 23.3.2021 VISION-nimellä kulkevan kliinisen tutkimuksen III-vaiheen alustavia tuloksia.  

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus on prospektiivinen, satunnaistettu, kansainvälinen monikeskustutkimus, jossa verrattiin uutta 177Lu-PSMA-617-hoitoa (tutkimusryhmä) parhaaseen mahdolliseen standardihoitoon (kontrolliryhmä) potilailla, joilla oli PSMA-PET-positiivinen (https://www.duodecimlehti.fi/duo15516)  etäpesäkkeinen kastraatioresistentti eturauhassyöpä.  Toukokuun 2018 ja lokakuun 2019 välisenä aikana siihen satunnaistettiin (2:1) yhteensä 831 potilasta tutkimushoitoon (385 potilasta) ja standardihoitoon (196 potilasta). 

Tutkimushoitona käytettiin lutetium-alkuaineen radioaktiivista isotooppia 177, jolla on leimattu prostataspesifinen membraaniantigeeni (PSMA). Lääke annettiin suonensisäisesti kuuden viikon välein neljä-kuusi kertaa ja tämän jälkeen annettiin standardihoitoa. Kontrolliryhmän potilaat saivat pelkästään standardihoitoa.  

PSMA on eturauhassyöpäsolun kalvolla sijaitseva entsyymi, joka ilmenee lähes kaikissa eturauhassyöpäsoluissa ja jonka määrä lisääntyy syövän erilaistumisasteen heikentyessä. 177Lu-PSMA-617 hakeutuu eturauhassyöpäsoluihin, joissa radioaktiivisen beetasäteilyn vaikutuksesta tapahtuu DNA-vaurioita, ja syöpäsolut menettävät jakautumiskykynsä ja kuolevat. Näin ollen hoito on täsmähoitoa eikä vaikuta muihin soluihin eikä kudoksiin. 

Mediaani seuranta-aika oli 20,9 kuukautta.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimushoito pidensi standardihoitoon verrattuna merkittävästi sekä kuvantamisella todettua progressiovapaata elossaoloaikaa (mediaani 6,7 vs. 3,4 kuukautta, P<0,001) että kokonaiselossaoloaikaa (mediaani 15,3 vs. 11,3 kuukautta, P<0,001). 

Tutkimuslääkeryhmässä oli enemmän vakavia (Gradus 3) haittavaikutuksia (52,7 % vs. 38,0 %), mutta elämänlaatuvaikutuksissa ei ollut ryhmien välillä eroa. 

Alustavat tulokset ovat lupaavia, mutta seuranta-ajat sekä hoitotehon että haittavaikutusten suhteen ovat toistaiseksi varsin lyhyitä. Myös lumehoitoryhmän ja kaksoissokkoutuksen puuttuminen heikentävät tutkimuksen arvoa.