Lääketieteen lisensiaatti Pete Kinnusen epidemiologian alaan kuuluva
väitöstyö Anticoagulation Drugs and Risk of Cancer Death – Focus on
prostate and breast cancer

(https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4026-1)

tarkastettiin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 20. syyskuuta 2025 klo 12.00. Vastaväittäjänä toimiprofessori Vesa Kataja Itä-Suomen yliopistosta, kustoksena professori Anssi Auvinen Tampereen yliopistosta

Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, joista kolme ensimmäistä
käsittelee eturauhassyöpää:

I: https://doi.org/10.1080/21681805.2016.1228085

II: https://doi.org/10.1186/s12885-017-3579-8

III: https://doi.org/10.1007/s10552-019-01195-x

IV: https://doi.org/10.1158/1055-9965.epi-19-0147

Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä syöpien kehittymisen ja hyytymisjärjestelmän välillä. Kokeellisissa eläintutkimuksissa useita hyytymistekijöitä on yhdistetty syöpätapahtumiin sekä ennustetta heikentäen että parantaen. Havainnollistavia tutkimuksia aiheesta on vähän, ja ne keskittyvät pääosin varfariiniin ja muutamiin syöpätyyppeihin. Varfariini on perinteisesti ollut käytetyin verenohennuslääkitys mutta viime vuosina ns. suorat verenohennuslääkkeet ovat yleistyneet. Aiemmissa tutkimuksissa on raportoitu suotuista yhteyttä varfariinin ja eturauhassyöpäriskin välillä.
Syövän tappavuus liittyy ennen kaikkea sen kykyyn muodostaa
etäpesäkkeitä eri puolille kehoa. Koe-eläintutkimusten perusteella useat hyytymistekijöihin ja verihiutaleisiin liittyvät mekanismit voivat edistää etäpesäkkeiden leviämistä.

Yhteyttä varfariinin ja muiden verenohennuslääkkeiden ja
eturauhassyöpäriskin sekä syöpäkuolleisuuden välillä analysoitiin
käyttämällä tutkimusväestönä tutkimuksen ’the Finnish Randomized
Study of Screening for Prostate Cancer’ väestöä sekä maanlaajuisesti
rintasyöpään vuosina 1995–2013 sairastuneita naisia. Tarkoituksena oli arvioida, onko väestötason tutkimuksissa havaittavissa suotuista
vaikutusta verenohennuslääkkeiden ja syöpäriskin ja syöpäpotilaiden
syöpäkuolleisuuden välillä.

Tarvittava tieto syöpätapauksista saatiin Suomen Syöpärekisteristä ja
kuolinsyytiedot Tilastokeskuksen Kuolinsyy-rekisteristä. Varfariinin ja
muiden verenohennuslääkkeiden käyttö kuten myös muiden lääkkeiden tiedot saatiin KELAn Reseptikeskuksen kautta.

Tutkimusväestössä ei löydetty yhteyttä eturauhassyöpäriskin ja varfariinin käytön välillä, toisin kuin useissa aiemmissa tutkimuksissa. Pääanalyysissä riski oli jopa koholla, mutta viiveanalyyseissä yhteys nollautui. Tämä selittynee protopaattisen harhan hallinnalla viiveanalyyseissä. Pääanalyyseissä havaittiin koholla oleva eturauhassyöpä- ja rintasyöpäkuoleman riski verenohennuslääkkeiden käyttöön liittyen. Viiveanalyyseissä kohonnut riski pieneni mutta pysyi tilastollisesti merkitsevänä rintasyöpäpotilaiden kuolleisuuden osalta mutta katosi eturauhassyöpäpotilaiden kuolleisuuden osalta. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset eivät tue teorioita ja tuloksia kokeellisten tutkimusten raportoimasta suotuisasta vaikutuksesta verenohennuslääkkeiden ja ennusteen osalta.

Verenohennuslääkkeiden käytössä on kuitenkin viimeisten 15 vuoden
aikana tapahtunut paljon muutoksia, ja aiemmin yleisimmin käytössä ollut varfariini korvautuu yhä enenevissä määrin uudemman sukupolven ns. suorilla verenohennuslääkkeillä. Niiden käyttö oli vielä käytetyissä rekisteriaineistoissa vähäistä ja seuranta-ajat lyhyitä, joten niiden merkitystä ei pystytty arvioimaan.