Eturauhaskoepalat on perinteisesti otettu peräsuolen kautta
(transrektaalisesti) ultraääniohjauksessa (TRUS), viime vuosina myös
enenevästi myös yhdistämällä magneettikuvaus toimenpiteeseen eli ns. fuusiobiopsiat.

Kuitenkin viimeisten viiden vuoden aikana on alettu enenevästi ottaa
koepaloja myös välilihan kautta (transperineaalisesti)
paikallispuudutuksessa ultraääniohjauksessa (LATP).

https://doi.org/10.1111/bju.15121

Kuitenkin on ollut jossain määrin epäselvyyttä näiden kahden
menetelmän välillä, mitä tulee toimenpiteen siedettävyyteen,
tulehduskomplikaatioihin, sivuvaikutuksiin ja kustannusvaikuttavuuteen.

Englannista on nyt julkaistu The Lancet Oncology-lehdessä näitä
menetelmiä vertaileva, kontrolloitu, satunnaistettu ns. TRANSLATE-
tutkimus

https://doi.org/10.1016/S1470-2045(25)00100-7

Tutkimus toteutettiin 10 englantilaisessa sairaalassa. Siihen rekrytoitiin 18 vuotta täyttäneitä miehiä, joilla oli eturauhassyöpäepäily koholla oleva
PSA-arvon, eturauhasen tunnustelun tai edeltävän magneettikuvauksen perusteella.
Lopullisen vertailukohortin muodosti 1126 miestä, joista 564 kuului TRUS-ryhmään ja 562 LATP-ryhmään.
Ensisijainen päätetapahtuma oli keskikorkean tai korkean riskin syövän (GGG 2 tai korkeampi) eli kliinisesti merkitsevän, mahdollisesti hoitoa vaativan syövän löytyminen.
Toissijaisia päätetapahtumia olivat koepalojen ottoon liittyvät
sivuvaikutukset (tulehdus, verenvuoto, virtsaamis- ja seksuaalisiin
toimintoihin liittyvät vaikutukset, potilaan raportoimat vaikutukset,
esimerkiksi kipu).

Transperineaalisella menetelmällä todettiin tilastollisesti merkittävästi enemmän kliinisesti merkittäviä syöpiä (GGG 2 tai korkeampi), LATP-ryhmässä 60 % (329/547 potilasta) vs. 54 % (294/540 potilasta) TRUS-ryhmässä.
Toissijaisissa päätemuuttujissa ei todettu muutoin merkittäviä eroja
menetelmien välillä, paitsi LATP-ryhmässä olevat kokivat jossain määrin enemmän välitöntä kipua ja ”epämiellettävyyttä” johtuen ehkä siitä, että LATP-toimenpiteen tekeminen kesti jonkun verran pidempään, mikä voi myös johtaa korkeampiin kustannuksiin. Toisaalta sairaalahoitoa vaativia tulehduskomplikaatiota oli LATP-ryhmässä jonkun verran vähemmän, 0,4 % vs. 2 %.
Seitsemän päivän seurannan kohdalla toimenpiteen jälkeen
elämänlaatukyselyssä ryhmien välillä ei ollut enää eroa. Neljän kuukauden seurannan kohdalla toimenpiteen jälkeen kokonaiskomplikaatiomäärässä menetelmien välillä ei todettu merkitsevää eroa.
Kustannusvaikuttavuus tullaan raportoimaan erikseen.
Tutkimukseen liittyy monia puutteita, mutta tekijöiden mielestä siitä on apua, kun tehdään valinta ja päätös koepalanottomenetelmien välillä.