DVM Mina Sattarin syöpägenetiikan alaan kuuluva väitöskirja ”Detection of Differentially Expressed Long Non-Coding RNAs and Protein-Coding Genes in Metastatic Castration-Resistant
Prostate Cancer: Special emphasis on their value as biomarkers” https://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 03-4037-7  tarkastettiin 12.9.2025 Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Sampsa Hautaniemi Helsingin yliopistosta, kustoksena professori Tapio Visakorpi Tampereen yliopistosta.

Väitöskirja koostuu kolmesta osatyöstä:

I: https://doi.org/10.1038/s41388-020-1365-6

II: https://doi.org/10.1530/erc-22-0247

III: https://doi.org/10.1530/erc-25-0070

Eturauhassyövän tappavuus liittyy ennen kaikkea sen kykyyn muodostaa
etäpesäkkeitä eri puolille kehoa. Sen vuoksi sellaisten merkkiaineiden löytäminen olisi erittäin tärkeää, jotka ennustavat syövän leviämisen kohonnutta riskiä.

LncRNA:t eli pitkät ei-koodaavat RNA:t ovat suhteellisen hiljattain löydetty ryhmä RNA-molekyylejä. Toisin kuin lähetti-RNA:t, joiden sisältämästä geneettisestä informaatiosta tuotetaan soluissa proteiineja, LncRNA:t ottavat muilla tavoin osaa solujen toimintaan. LncRNA-molekyylit osallistuvat yleensä geenien säätelyyn yhdessä proteiinien kanssa. LncRNA: den on havaittu ilmentyvän lukuisissa syövissä normaalista poikkeavasti, minkä lisäksi joillakin LncRNA:illa on
osoitettu olevan rooli syövän kehityksessä ja leviämisessä.

Väitöskirjassaan Minna Sattari tutki LncRNA-molekyylien ohella myös, kuinka proteiineja koodaavat geenit (PCG) vaikuttavat eturauhassyövän etenemiseen.

Väitöskirjatyössä käytettiin potilasnäytteitä, kokeellisia malleja ja laskennallisia analyysejä.

Erityisesti yksi LncRNA, jolle annettiin nimi EPCART, osoittautui mielenkiintoiseksi. Sen korkea ilmentyminen eturauhassyövässä ennusti nopeampaa syövän uusiutumista. Myös solumalleilla tehdyt kokeet osoittivat EPCART:n edistävän syöpäsolujen kasvua ja liikkumista. Korkea ja syöpäspesifi ilmentyminen tekee LncRNA:ista ihanteellisia kandidaatteja biomarkkereiksi. Niiden avulla voidaan entistä tarkemmin diagnosoida syöpiä ja ennustaa, mitkä hoidetuista syövistä
uusiutuvat.

PCG-geeneistä erikoisesti THEM18 osoittautui androgeeniriippuvaiseksi ja oli vahvasti yhteydessä aggressiiviseen syöpään.

Tulokset tukevat ajatusta todettujen geenilöydösten validoimiseksi suuremmassa potilasaineistossa ja pienemmän, käytännöllisen merkkiainepaneelin luomiseksi, jota voitaisiin käyttää aikaisessa vaiheessa riskiarvioinnissa ja hoidon suunnittelussa.