03 syys SPCG-4-tutkimuksen viimeinen raportti

SPCG (Scandinavian Prostate Cancer Group) http://spcg.se on yhteispohjoismainen
eturauhassyöpätutkimusryhmä, joka toimii pohjoismaisen urologiyhdistyksen, Scandinavian Association of
Urology, alaisuudessa. SPCG perustettiin 1981 ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi
norjalainen professori Per Åge Høisæter.

SPCG-4-tutkimukseen rekrytoitiin lokakuun 1989 ja helmikuun 1999 välisenä aikana 14 urologian
klinikassa Ruotsissa, Islannissa ja Suomessa 695 paikallista (T0-2), etäpesäkkeetöntä (Nx, M0),
hyvin tai kohtalaisesti erilaistunutta (Gr1-2) eturauhassyöpää sairastavaa alle 75-vuotiasta miestä,
joiden eliniän odote oli vähintään 10 vuotta. Suomesta tutkimukseen osallistui HYKS:n urologian
klinikka. Radikaalileikkausryhmään (RP) satunnaistettiin 347 potilasta ja odottava-
seurantaryhmään (WW) 348 potilasta. Odottavassa eli passiivisessa seurannassa (WW) taudin
kehittyessä oireita aiheuttavaksi, aloitetaan yleensä hormonaalinen hoito hidastamaan taudin
etenemistä ja/tai helpottamaan oireita.

SPCG-4-tutkimuksesta on julkaistu 10 tieteellistä raporttia, joista viimeisin nyt European Urology-
lehdessä (https://doi.org/10.1016/j.eururo.2025. 07.001 )Todennäköistä on, ettei enää
lisäraportteja SPCG-4-tutkimuksesta julkaista.

Hoitoja vertailtiin useilla eri menetelmillä. Seurannan aikana kumulatiivinen
eturauhassyöpäkuolleisuus nousi RP-ryhmässä 2,9 %:sta viiden vuoden kohdalla 25,9 %:in 30
vuoden kohdalla, vastaavasti WW-ryhmässä 4,6 %:sta 42,9 %: in. Jo aikaisemmin on todettu RP-
ryhmässä absoluuttinen eturauhassyöpäspesifisen kuoleman riskin alenema 6,1 % verrattuna WW-
ryhmään ( https://doi.org/10.1056/nejmoa1311593 ). Absoluuttisen riskin alenema (absolute risk
reduction, ARR) tarkoittaa todennäköisyyttä välttää päätetapahtuma hoitoa käyttämällä.

Leikatut potilaat saivat enemmän lisäelinvuosia kuin passiivisessa seurannassa olleet. Se ei
kuitenkaan tapahtunut yleisen terveydentilan huononemisen kustannuksella ja heillä oli myös
matalampi eturauhassyöpäspesifinen kuolleisuus.
SPCG-4-tutkimus on toistaiseksi ainoa tämän kaltainen vertaileva tutkimus ja voisi tarjota hyvän
lähtökohdan ja perustan uusien hoitostrategioiden luomisessa. Toisaalta nykyhetken tilanteeseen
tutkimuksen tuloksia on vaikea suhteuttaa. Diagnostiikka on 30 viime vuoden aikana merkittävästi
tarkentunut (mm. lisääntynyt, mutta kriittinen PSA-testin ja muiden biologisten merkkiaineiden
käyttö, magneettikuvaus, biopsiatekniikat, PET-tutkimus). Toisaalta myös hoitomenetelmät ovat
muuttuneet (mm. aktiivinen seuranta, robottikirurgia, kehittyneet ja monipuolistuneet
sädehoidot, uudet hormonaaliset hoidot).