Aktiivista seurantaa (AS) on käytetty jo vuosien ajan hoitomuotona
paikallisessa eturauhassyövässä, kun kyseessä on pienen riskin syöpä
(histologinen erilaistumisaste (”aggressiivisuus”) eli Gleasonin
pistesumma on ≤ 6 tai ISUP (Grade Grouping) –luokituksessa GG1). Sitä on alettu käyttää myös valikoiduissa tapauksissa, kun kyseessä on
keskikorkean riskin syöpä.
Tässä takautuvassa, monikeskus- ja monikansallisessa tutkimuksessa
haluttiin selvittää aktiivisen seurannan turvallisuutta ja hyväksyttävyyttä edellä mainituissa syöpämuodoissa.

https://doi.org/10.1016/j.euo.2024.07.003

Ns. Global Action Plan Prostate Cancer Active Surveillance (GAP3)

https://doi.org/10.1111/bju.14106

aineisto käsittää tällä hetkellä yli 26 000 potilasta, joista tässä julkaisussa on mukana 14623 potilasta 25 aineistosta 15 maassa. Syöpädiagnoosi oli tehty vuosien 2000 ja 2016 välillä. Mediaanikä nelivuotisjaksoissa vuosien 2000 ja 2016 välillä oli kaikissa sama eli n. 65 vuotta.
Tutkimuksessa todettiin, että kokonaiselossaoloajassa (OS) ei tapahtunut mitään merkittävää muutosta. 10 vuoden seurannan kohdalla OS oli 84.1 %.
Sen sijaan etäpesäkevapaa elinaika piteni toisesta jaksosta lähtien ja oli 99.4 % 10 vuoden seurannassa.
Ensimmäisten nelivuotisperiodien aikana tapahtui vähäisessä määrin
nopeampaa siirtymistä seurannasta aktiiviseen radikaaliin hoitoon.
Koko seurannan ajan pysyi konstantti 5 %:n osuus potilaista, joilla
huolestuneisuus/ahdistuneisuus oli syynä hoidon muutokseen. 10–15
%:lla potilaista hoito oli muutettu ilman mitään mainittua syytä. Samoin 10–15 %:lla aktiivinen hoito oli aloitettu syövän progression takia. Hoito vaihdoksen jälkeen oli useimmiten radikaalinen kirurgia, 63 %:ssa, radikaalinen sädehoito 28 %:ssa, hormonaalinen hoito 5 %:ssa. Radikaalileikatuista 90 % oli tautivapaita viiden vuoden seurannan kohdalla leikkauksesta.
Sekundaarisen hoidon todennäköisyys 10 vuoden kohdalla oli 20 %
potilailla, joilla oli alun perin matalan riskin syöpä, 31 % potilailla, joilla oli keskikorkean riskinsyöpä.
Tutkijoiden mielestä ”Aktiivista seurantaa” voidaan tälläkin hetkellä pitää turvallisena hoitona matalan ja keskikorkean riskin eturauhassyövässä. Kehittyvät ja luotettavammat diagnostiset menetelmät, esimerkiksi magneettikuvaus, isotooppikerroskuvaus, uudet merkkiaineet, mahdollisesti geenitestaus tulevat edelleen tarkentamaan syövän aggressiivisuuden ja levinneisyyden arviointia ja näin auttavat kliinisesti merkittävän ja aktiivista hoitoa vaativan syövän löytymisessä ja näin helpottavat päätöksen tekoa aktiivisen seurannan suhteen. Myös enenevästi käytettävä koepalan otto välilihan kautta voi helpottaa potilaan päätöksen tekoa, koska siihen liittyy vähemmän tulehduskomplikaatioita kuin perinteiseen peräsuolen kautta otettavaan menetelmään.