LL Pietari Mäkelä esitti väitöskirjansa ”MRI Findings After Transurethral Ultrasound Ablation of Prostate” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.11.2024.

Vastaväittäjänä toimi professori Jürgen Fütterer (Radboundin yliopistollinen sairaala, Alankomaat), kustoksena professori Roberto Blanco Sequeiros (Turun yliopisto). Väitöksen alana on radiologia.

https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9862-3

Radikaalileikkaus ja sädehoito ovat olleet paikallisen eturauhassyövän tärkeimmät hoidot vuosikymmenien ajan. Nämä hoitomenetelmät ovatkin tehokkaita, mutta niihin liittyy merkittäviä haittavaikutuksia, kuten virtsanpidätys- ja erektio-ongelmat.

Väitöskirja koostuu kolmesta osatyöstä:

I https://doi.org/10.1177/0284185120976931

II https://doi.org/10.1177/02841851221108292

III https://doi.org/10.1016/j.ejro.2023.100506

Eturauhasen magneettikuvauksen kehitys on parantanut eturauhassyövän havaitsemista, paikantamista ja luokittelua. Tämän myötä on mahdollistunut vähemmän kajoavien paikallishoitojen käyttöönotto. Magneettikuvantamisohjauksessa virtsaputken kautta annettava korkeaenerginen ultraäänihoito (TULSA / Transurethral Ultrasound Ablation) on uusi menetelmä, jossa eturauhaskudos tuhotaan ultraäänen tuottamalla lämpöenergialla. Menetelmää voidaan käyttää sekä hyvän- että pahanlaatuisten eturauhassairauksien hoitoon.

https://www.suomalaineneturauhassyopa.fi/magneettiohjattu- eturauhasen-kuumennushoito-on-turvallinen-menetelma-joka- tarjoaa-uuden-monipuolisen-hoitovaihtoehdon-eturauhassyopaan- sen-eri-vaiheissa/

Perinteisiin eturauhassyövän hoitomuotoihin verrattuna ultraäänellä toteutettujen paikallishoitojen jälkeinen seuranta vaatii enemmän kuvantamista, josta on etenkin TULSA-menetelmän osalta verrattain niukasti aiempaa tietoa.

Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia TULSA-hoitoon liittyviä magneettikuvauslöydöksiä, erityisesti hoidon aikaansaaman kuolleen kudoksen muutosta vuoden seurannassa. Tulokset osoittivat, että varjoainetehosteisella magneettikuvauksella mitattu kudostuhoalue kasvoi muutaman ensimmäisen viikon aikana toimenpiteen jälkeen. Pidemmässä seurannassa kudostuhoalue pieneni vähitellen, ja vuoden kuluttua suurin osa kuolleesta kudoksesta oli hävinnyt. Kuolleen kudoksen häviäminen TULSA- hoidon jälkeen todettiin huomattavasti hitaammaksi aiemmin sädehoidetussa eturauhaskudoksessa.

Toisena osa-alueena väitöstyössä tutkittiin sädehoidon suunnittelussa käytettävien eturauhasen kultaisten merkkijyvien vaikutusta TULSA-hoitoon. Ultraäänihoidon turvallisuutta ja tehoa paikallisesti uusiutuneessa sädehoidon jälkeisessä eturauhassyövässä merkkijyvä-potilailla ei ollut aiemmin tutkittu. Oli perusteltua epäillä, että merkkijyvät voisivat haitata hoitoa estämällä mekaanisesti ultraäänienergian etenemistä, ja aiheuttamalla magneettikuviin häiriöitä. Tuloksemme osoittivat, että merkkijyvä- potilaita voidaan hoitaa onnistuneesti TULSA: lla.

Yhteenvetona todetaan väitöskirjatyön tarjoavan lisätietoa hoitotilanteeseen, hoidon jälkeisen tilan arviointiin sekä seurantaprotokollien optimointiin.