01 helmi Eturauhassyövän riskin arviointi
LL Juho Pylväläinen väitteli 16.1.2026 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Prostate Cancer Risk Stratification – Beyond Prostate- Specific Antigen”.
https://helda.helsinki.fi/bitstreams/65d5db05-34ae-40c4-9b86- 6ac8f5f52bc2/download
Vastaväittäjänätoimi professori Peter Albers, Heinrich-Heine-University Düsseldorf ja kustoksena on professori Antti Rannikko Helsingin yliopistosta.
Väitöskirjan tavoitteena oli parantaa hyvänlaatuisen eturauhasen magneetti- ja koepalalöydöksen jälkeisen seurannan hyötyjen ja haittojen arviointia tutkimalla kliinisesti tärkeitä päätetapahtumia.
Kuolleisuutta arvioitaessa on olennaista huomioida muut samanaikaiset sairaudet sekä ikä.
Eturauhassyövän varhainen toteaminen perustuu tyypillisesti peräsuolen kautta tehtävään tunnusteluun eli tuseeraukseen (DRE) sekä prostataspesifisen antigeenin (PSA) mittaukseen verestä, joita seuraa tarvittaessa peräsuolen kautta tehtävä kohdistamaton ultraääniohjattu (TRUS) neulanäytteenotto tai magneettikuvaus (MRI) sekä sitä seuraava neulanäytteenotto. Noin 60 %:lla niistä miehistä, joilta otetaan TRUS-ohjattu koepala, ja noin 30 % niistä miehistä, joille tehdään eturauhasen magneettikuvaus, ei löydy viitteitä aggressiivisestä ja siten kliinisesti merkittävästä eturauhassyövästä, jollaisena tyypillisesti pidetään vähintään histopatologisen luokituksen International Society of Urological Pathology (ISUP)-ryhmän 2 syöpää.
Kumpikaan näistä menetelmistä ei kuitenkaan täysin poissulje kliinisesti merkittävän eturauhassyövän mahdollisuutta, joten hyvänlaatuinen tutkimuslöydös johtaa usein PSA-mittauksilla, uusintamagneettikuvauksilla ja/tai uusintanäytteenotoilla tehtävään aktiiviseen seurantaan (Active Surveillance), mikä puolestaan voi lisätä tarpeettomia toimenpiteitä ja ylidiagnostiikan riskin. Lisätutkimuksilla, kuten PSA-tiheyden mittaamisella, joka lasketaan jakamalla seerumin PSA-pitoisuus eturauhasen tilavuudella, voidaan tehostaa neulanäytteenoton ja magneettikuvauksen jälkeistä riskinarviointia. Vaikka PSA-tiheyden tiedetään ennustavan kliinisesti merkittävän syövän löytymisen riskiä MRI:n jälkeen, on vielä epäselvää, mikä hyvänlaatuisen magneettilöydöksen ja PSA-tiheyden kliininen merkitys erityisesti kuolleisuuden kannalta on.
Osatyössä I arvioimme, kuinka hyvin FinRSPC-tutkimukseen https://doi.org/10.1016/j.eururo.2016.05.009 osallistuneiden miesten hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO) ja KELA:n lääkekorvaustiedoista laskettu Charlsonin komorbiditeetti-indeksi (CCI) ( http://(https://healthcaredelivery.cancer.gov/seermedicare/considerations/comorbidity.html ) ennusti kuolleisuutta 13 vuoden seurannassa.
Osatyössä II hyödynsimme Helsinki-Uudenmaan sairaanhoitopiirin tietokantoja ja kansallisia väestötilastoja vertaillaksemme kliinisesti merkittävän ja merkityksettömän (ISUP-ryhmä 1) eturauhassyövän esiintyvyyttä sellaisten miesten, joilla ei magneettikuvauksessa löydetty viitteitä syövästä, ja vastaavan ikäisen väestön välillä. Lisäksi arvioimme PSA-tiheyden merkitystä magneettikuvauksen jälkeisessä eturauhassyövän riskiarvioinnissa.
Osatyössä III arvioimme PSA-tiheyden merkitystä riskiarvioinnissa tutkimalla sen kykyä ennustaa eturauhassyöpäkuolleisuutta hyvänlaatuisen TRUS-ohjatun koepalan jälkeen FinRSPC-tutkimuksen
seulontaryhmään kuuluvilla miehillä.
Johtopäätökset: Hoitoilmoitusrekisteristä ja KELA:n lääkekorvaustiedoista laskettu CCI ennustaa kokonaiskuolleisuutta hyväksyttävällä tarkkuudella. Kliinisesti merkittävän (ISUP-ryhmä ≥2)
eturauhassyövän ilmaantuvuus hyvänlaatuisen eturauhasen magneettilöydöksen jälkeen on korkeampi kuin väestössä, mutta ero on vähäinen niillä miehillä, joilla PSA-tiheys on alle 0.15
ng/mL/cm3. PSA-tiheys ennustaa eturauhassyöpäkuolleisuutta miehillä, joilla TRUS-ohjatussa neulanäytteenotossa ei löydy syöpään viittaavaa. Näitä havaintoja voidaan hyödyntää arvioitaessa seurannasta ja hoidosta aiheutuvia hyötyjä ja haittoja sen jälkeen, kun eturauhasen magneettitutkimuksessa tai TRUS-ohjatussa näytteenotossa ei ole löytynyt eturauhassyöpään viittaavaa.