LL Lauri Mäkelä väitteli 6.3.2026 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä
tiedekunnassa aiheesta ”Prostate Cancer Brachytherapy – Outcomes in Primary and Salvage Setting”.

https://helda.helsinki.fi/bitstreams/ff358725-af51-4c50-a9c6- 39aef31a1501/download

Vastaväittäjänä toimi dosentti Antti Kaipia Tampereen yliopistosta, kustoksena professori Sirpa Leppä Helsingin yliopistosta.

Väitöskirja koostuu kolmesta osatyöstä:

I. http://I.https://helda.helsinki.fi/bitstreams/ff358725-af51-4c50-a9c6-39aef31a1501/download

II. http://II.https://doi.org/10.1186/s12894-025-01718-6

III. https://doi.org/10.1080/21681805.2023.2168048

Eturauhassyöpä on maailmanlaajuisesti miesten toiseksi yleisin syöpä. Paikallisen eturauhassyövän hoitoon on useita vaihtoehtoja, kuten aktiivinen seuranta, radikaalinen leikkaus, ulkoinen sädehoito ja kudoksen sisäinen sädehoito (tyköhoito eli brakyterapia).
Hoitomuodon valinnassa on arvioitava huolellisesti eri hoitojen hyötyjä sekä mahdollisia haittavaikutuksia, ottaen huomioon sekä taudin ominaisuudet että potilaskohtaiset tekijät. Mikäli eturauhassyöpä uusiutuu parantamiseen tähtäävän hoidon jälkeen, on saatavilla
vain niukasti näyttöä, joka ohjaisi tietyn paikallisen pelastus- eli salvage-hoitomuodon valintaa. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin matala-annoksisen LDR (low-dose-rate) -brakyhoidon käyttöä paikallisen matalan tai kohtalaisen riskin eturauhassyövän hoidossa.
Pitkäaikaisia virtsaelinhaittoja arvioitiin tarkastelemalla myöhäisten
virtsatiekomplikaatioiden esiintyvyyttä. Elämänlaatuun liittyviä tekijöitä selvitettiin potilaiden itse raportoimien mittareiden sekä toiminnallisten mittausten avulla.

Lisäksi arvioitiin korkea-annoksisen salvage-HDR (high dose rate) – brakyhoidon turvallisuutta ja tehokkuutta potilailla, joilla tauti oli paikallisesti uusiutunut sädehoidon jälkeen.

Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin LDR-brakyhoidolla hoidetun 235
eturauhassyöpäpotilaan hoitovastetta ja pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Biokemiallisesti uusiutumaton elinaika (bRFS) oli 83,8 % viiden vuoden ja 72,4 % kymmenen vuoden kohdalla. Kokonaiselossaolo (OS) oli vastaavasti 97,8 % ja 87,8 %. Myöhäisten virtsatiekomplikaatioiden esiintyvyys oli 8,9 % ja näistä suurin osa oli virtsaputken kuroumia. Elämänlaadun ja virtsaamistoimintojen arviointi tehtiin 199 potilaalle.
Virtsaamistoiminnan heikkenemistä havaittiin selkeimmin ensimmäisen kuuden kuukauden aikana LDR-brakyhoidon jälkeen. Suurimmalla osalla potilaista tämä oli ohimenevää ja oirepisteet palautuivat lähtötasolle vuoden sisällä. Tulokset pysyivät tämän jälkeen melko
vakaina, mikä viittaa hoidon hyvään pitkäaikaiseen siedettävyyteen.

Salvage-HDR-brakyhoidon tehoa ja siedettävyyttä arvioitiin 100 potilaan kohortissa, joilla oli todettu paikallinen uusiutuminen aiemman sädehoidon (82 ulkoinen sädehoito, 18 tyköhoito) jälkeen. Kolmen vuoden biokemiallisesti uusiutumaton elinaika (bRFS) ja kokonaiselossaolo (OS) olivat 74 % ja 93 %. Akuutteja, gradus 1–2 virtsaelinhaittoja havaittiin 70 potilaalla, ja 8 potilaalla esiintyi lievää gradus 1 suolistotoksisuutta.

Väitöstyön mukaan LDR-brakyhoito eli matala-annoksinen tyköhoito on tehokas ja turvallinen hoitomuoto matalan ja kohtalaisen riskin eturauhassyöpäpotilaille. Hoitoon liittyy akuutteja haittavaikutuksia, jotka ovat kuitenkin tyypillisesti ohimeneviä. Hoitoon liittyy myös pieni riski myöhäisistä virtsaamiskomplikaatioista, jotka voivat ilmetä jopa yli 10 vuotta hoidon jälkeen.

Lisäksi todettiin, että salvage-HDR-brakyhoito eli korkea-annoksinen tyköhoito ns. pelastushoitona on hyvin siedetty ja tehokas hoito sädehoidon jälkeisen, paikallisen eturauhassyövän uusiutumisen hoidossa.