Eturauhassyövän synty ja kasvu edellyttävät androgeenien eli miessukuhormonien läsnäoloa.

Niiden vaikutusta pyritään vähentämään joko kirurgisella tai lääkkeellisellä kastraatiolla erityisesti etäpesäkkeisessä eturauhassyövässä.

Syöpäsolut voivat kuitenkin kehittyä vastustuskykyisiksi lääkkeille, jolloin kyseessä on kastraatioresistentti eturauhassyöpä. Kastraatioresistentin eturauhasyövän hoitovaihtoehdoksi kehitetyt toisen polven antiandrogeenit ovat lääkkeitä, jotka estävät androgeenireseptorin toimintaa syöpäsoluissa.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että jopa joka neljännellä potilaalla kastraatioresistentti eturauhassyöpä kehittyy hoitojen aikana edelleen niin sanotuksi neuroendokriiniseksi syöväksi, jonka ennuste on huono ja johtaa kuolemaan noin vuoden sisällä diagnoosista. Neuroendokriinisissa eturauhassyöpäsoluissa ei ole androgeenireseptoreja eikä tälle potilasryhmälle ole toistaiseksi olemassa hoitoa.

Molekyylilääketieteen dosentti Kirsi Ketolan tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikössä tutkii syöpäsolujen erilaistumista, muovautuvuutta ja kehittymistä lääkeaineille resistenteiksi muodoiksi. Juuri julkaistussa Ketolan johtamassa tutkimuksessa väitöskirjatutkija Roosa Kaarijärvi ja tutkijatohtori Heidi Kaljunen löysivät mahdollisen uuden kohteen neuroendokriiniseen eturauhassyöpään kehitettäville lääkkeille. Kyseessä on DPYSL5-proteiini, joka ilmenee erityisesti tässä syöpätyypissä ja voisi siten soveltua lääkehoidon kohteeksi.

Yhteistyökumppanina oli kanadalainen Brittiläisen Kolumbian yliopisto, jonka laajaa neuroendokriinisen eturauhassyövän potilasnäytekokoelmaa Ketolan ryhmä hyödynsi varmistaakseen DPYSL5-proteiinin ilmentymisen potilaiden soluissa.

Normaalisti DPYSL5-proteiini säätelee aivojen hermosolujen kehitystä eikä sitä ilmennetä muissa osissa kehoa. Tutkijat havaitsivat, että antiandrogeenihoitojen aikana DPYSL5-proteiinia alkaa ilmentyä myös eturauhassyöpäsoluissa. Tämän seurauksena solut saivat kantasoluille, hermosoluille ja neuroendokriinisille eturauhassyöpäsoluille ominaisia piirteitä.

DPYSL5 edisti solujen muuntumista aktivoimalla PRC2-kompleksin, jonka vaikutuksesta syöpäsolut muuntuivat kantasolumaiseen tilaan. DPYSL5:n vaikutuksesta syöpäsolut myös muodostivat hermosolujen tapaan ulokkeita, jotka auttoivat niitä tunkeutumaan ympäröivään kudokseen. Sen sijaan DPYSL5:n vähentäminen aiheutti PRC2-kompleksin inaktivaation, esti ulokkeiden muodostuksen sekä toi solut takaisin tilaan, jossa antiandrogeenihoito jälleen tehosi niihin ja esti solujen jakaantumista.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää uusien syöpälääkkeiden kehityksessä seulomalla lääkeaineita, jotka estäisivät DPYSL5:n toiminnan.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications Biology -lehdessä.