Leikkauksenjälkeinen virtsainkontinenssi on varsin tavallinen komplikaatio radikaalisen prostatektomian jälkeen. Yhteenvetoartikkeleissa sen esiintyvyys vaihtelee 4–30 %:n välillä riippuen inkontinenssin määritelmästä. Tämän ohella esiintyvyyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät, mm. kirurgin taito ja kokemus, leikkaustekniikka (avoin vs. robottiavusteinen), potilaan ikä, yleistila ja muut sairaudet, eturauhasen koko.

Tuoreen tutkimuksen tarkoitus oli selvittää yksittäisen kirurgin leikkausvolyymin ja virtsainkontinenssin suhdetta. Tutkimus perustuu Ruotsin kansallisen eturauhassyöpärekisterin (NPCR) tietoihin.

Vuosina 2017–2019 Ruotsissa tehtiin robottiavusteinen radikaalinen prostatektomia 8326 potilaalle, joille tehtiin kysely ennen leikkausta ja vuoden kuluttua leikkauksesta, alkuvaiheessa paperilomakkeella, vuodesta 2018 alkaen elektronisella kaavakkeella (ePROM), joka sisälsi kaikkiaan 35 potilaan tilannetta kuvaavaa kysymystä. Leikkauksia tehtiin 26 sairaalassa 83 kirurgin toimesta. 135 kirurgia, jotka olivat tehneet alle viisi leikkausta vuodessa, suljettiin pois analyysistä. Potilaiden mediaani-ikä leikkaushetkellä oli 66 vuotta.

56 % (4668/8326) potilaista vastasi vuoden kuluttua leikkauksesta kyselyyn koskien virtsainkontinenssia ja sen vaikeuastetta.

Vastaukset ”ei ollenkaan” ja ”vähän” määriteltiin kontinenssiksi ja vastaukset: ”kohtalaisesti ” ja ”paljon/hyvin paljon” inkontinenssiksi.

Inkontinenssin esiintymisen ja yksittäisen kirurgin vuosittain keskimäärin tekemien leikkausten suhdetta analysoitiin monimuuttuja-analyysillä ottaen huomioon mm. potilaan ikä, muut sairaudet, PSA, prostatan tilavuus, positiivisten koepalojen lukumäärä, T-luokitus, Gleason-luokitus, liitännäissairausindeksi (Charlson Comorbidity Index (CCI)).

14 % (659/4 668) potilaista oli kontinentteja vuoden kuluttua leikkauksesta. Yksittäisen kirurgin leikkausvolyymin ja inkontinenssin välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä.

Kuten jo aikaisemmissakin tutkimuksissa on todettu, potilaan korkeampi ikä (> 75 v. vs. < 65 v.) ja korkeampi liitännäissairausindeksi lisäsivät inkontinenssin riskiä. Toisaalta hermot säästävä leikkaus pienensi riskiä. Lisäksi todettiin laaja hajonta inkontinenssin esiintymisessä niidenkin kirurgien välillä, joilla vuotuinen leikkausvolyymi oli samaa suuruusluokkaa, vaikka muut vaikuttavat tekijät otettiin huomioon.

Kirjoittajien mielestä juuri tämä puhuu sen puolesta, ettei leikkausten keskittäminen paranna tuloksia, vaan kunkin kirurgin henkilökohtaista taitoa on pyrittävä parantamaan välittämällä hänelle jatkuvasti palautetta hänen leikkaustuloksistaan. Tähän tarjoaa hyvän apuvälineen kyselylomakkeiden (ePROM) säännöllinen käyttö.

Toisaalta on muistettava, että pidätyskyvyn paranemista tapahtuu ajan kanssa pitempäänkin, jopa kahteen vuoteen saakka eli vuoden seuranta-aika ei kerro koko totuutta.

Eli kuten kaikessa kirurgiassa: lopputulosta ei ratkaise määrä, vaan taito.

Sakari Rannikko

Kirjoittaja on urologi ja urologian emeritusprofessori