Finnprostata / Lyhyt historiikki

Finnprostata / Lyhyt historiikki  |  SPCG  |  Eturauhassyöpää käsittelevät väitöskirjat

Finnprostata / Lyhyt historiikki

Suomessa oli jo pitkään kytenyt ajatus eturauhassyövän hoidon yhtenäistämisestä ja siihen liittyvän monikeskustutkimuksen järjestämisestä. Ajatus kirjautui tammikuussa 1979, kun K.J. Oraviston ja Olof Alfthanin allekirjoittama kirje lähetettiin Suomen urologeille.

Kirje herätti riittävästi vastakaikua ja vähitellen ajatukset alkoivat muotoutua selviksi toiminnan suuntaviivoiksi. Ensimmäinen ja perustava Finnprostata-tutkimusryhmän kokous pidettiin syyskuussa 1980, jolloin päätettiin jo varsin pitkälle tulevan tutkimustyön päämääristä.

Ryhmän ensimmäisestä kokouksesta ei löydy pöytäkirjaa (liekö pidettykään?), mutta toiseen varsinaiseen kokoukseen 6.2.1981 Meilahden sairaalassa osallistuivat: puheenjohtajana Olof Alfthan (HYKS), sihteerinä Jaakko Permi (E-SKS), Aito Waris (P-KKS), Olavi Lukkarinen (E-PKS), Harri Juusela (Jorvin sairaala), Sakari Rannikko (Koskelan sairaala), Jaakko Seppänen (TaKS), Pellervo Petäys (ÄAS), Kari Halme (K-HKS), Matti Saarialho (D-laitos) ja Erkki Hansson (VKS).

Tutkimusryhmän ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Olof Alfthan vuoteen 1993 saakka ja Sakari Rannikko vuosina 1993-1995. Hänen jälkeensä puheenjohtajana toimivat Teuvo Tammela ja Mika Matikainen ja tällä hetkellä Teemu Murtola.
Alusta lähtien oli selvää, että selkeä yhteistyö ja säännölliset tapaamiset ovat välttämättömiä tutkimusryhmän koossapysymiseksi ja tutkimusten läpiviemiseksi. Niinpä vuosittain on pidetty 2-4 yhteistä kokousta, joissa on raportoitu meneillään olevien tutkimusten tuloksia ja suunniteltu uusia. Säännöllisten yhteisten tapaamisien merkitys on selvästi korostunut tutkimusryhmän 40 toimintavuoden aikana.

Ensimmäinen projekti, ns. Finnprostata I käynnistyi vuonna 1979. Siinä oli mukana kaikkiaan 404 potilasta. Tämän tutkimuksen perusteella valmistui vuonna 1986 Reijo Haapiaisen väitöskirja, joka käsitteli eturauhassyövän ennusteellisia tekijöitä (“Studies on prognostic factors in prostatic cancer”).
Finnprostata II-tutkimuksessa vertailtiin orkiektomian ja estrogeenihoidon (polyestradiolifosfaatti) tehoa ja turvallisuutta levinneen eturauhassyövän hoidossa. Tutkimus alkoi vuonna 1985 ja siinä oli mukana 200 potilasta. Lisäksi tähän tutkimukseen sisältyi selvitys asetosalisyylihapon (“aspiriinin”) mahdollisesta tehosta estää estrogeenihoidon aiheuttamia verisuonitukoksia. Jussi Aro väitteli näiden tutkimusten tulosten perusteella vuonna 1991 (“Studies on the clinical efficacy and side-effects of the palliative treatment of prostatic cancer”).

Finnprostata III-tutkimuksessa, joka käynnistyi vuonna 1986, vertailtiin estramustiinifosfaatin ja matala-annoksisen epirubisiinin tehoa hormonirefraktäärin prostatakarsinooman hoidossa. Tutkimukseen rekrytoitiin 41 potilasta. Tulokset on julkaistu: ”Elomaa I. ym. Hormone-resistant metastatic prostate cancer. Comparisons between estramustine phosphate and low-dose epirubicin treatments.Eur Urol1991;19(1):12-5”.

Finnprostata IV-tutkimus alkoi vuonna 1988. Siinä vertailtiin polyestradiolifosfaatin ja silloin uudentyyppisen hormonaalisen hoidon, ns. LHRH-analogihoidon (busereliini) tehoa ja turvallisuutta levinneen eturauhassyövän hoidossa. Tutkimuksessa oli mukana 144 potilasta.

Finnprostata V-tutkimuksessa selvitettiin bifosfonaatin (klodronaatti-Bonefos®) tehoa eturauhassyövän etäpesäkkeiden aiheuttamien kipujen hoidossa. Timo Kylmälän väitöskirja (“Prostate Cancer and Bone Metastases. The Effect of Clodronate”) vuodelta 1996 perustuu osittain Finnprostata-5-tutkimukseen.

Finnprostata VI-tutkimukseen rekrytoitiin tammikuun 1990 ja maaliskuun 1994 välisenä aikana yhteensä 444 potilasta. Tutkimuksessa on verrattu orkiektomiaa ja polyestradiolfosfaattia paikallisesti levinneen tai metastasoineen eturauhassyövän hoidossa. Arto Mikkolan väitöskirja (“Primary Polyestradiol Phosphate versus Orchiectomy for Advanced Prostate Cancer”) vuodelta 2008 käsittelee tämän tutkimuksen tuloksia lähinnä ennusteellisten tekijöiden ja polyestradiolifosfaattihoitoon liittyvien sydän- ja verisuonisairauksien osalta.

Finnprostata VII-tutkimus käynnistyi vuonna 1997. Tutkimuksessa verrattiin jatkuvaa ja intermittoivaa antiandrogeenihoitoa levinneen eturauhassyövän hoidossa. Tutkimukseen rekrytoitiin kaikkiaan 852 potilasta, joista voitiin randomisoida 554 potilasta. Arto Salonen Kuopiosta väitteli aiheesta vuonna 2013 (“Intermittent versus continuous androgen deprivation in patients with advanced prostate cancer”).

Finnprostata VIII-tutkimus alkoi vuonna 1999. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, voidaanko Samarium-hoidolla viivästyttää luustokipujen alkamista, kun hoito aloitetaan jo kemiallisen progression toteamisvaiheessa. Tutkimuksen koordinaattorina on toiminut Teuvo Tammela TaYS:sta.

Finnprostata IX-tutkimus eli ns. kansallinen eturauhassyöpäkudossiruprojekti on hyvässä vauhdissa. Tutkimusvastaavana toimii Antti Rannikko HYKS:stä. Urologien ja muiden alojen asiantuntijoiden mielestä tutkimus on ehdottomasti saatava etenemään suunnitellulla tavalla, jotta suomalainen molekyylibiologinen eturauhastutkimus pysyisi kansainvälisen kehityksen mukana.

Finnprostata X-tutkimus, jossa on tarkoitus selvittää radikaaliprostatektomian jälkeisen adjuvanttisädehoiton merkitystä potilaan kokonaisennusteen kannalta. Kyseessä on suuri yhteishanke suomalaisten urologien ja onkologien kesken. Tutkimus on käynnistynyt ja noin puolet 250 tavoitteena olevasta potilaasta on rekrytoitu. Tutkimuksen koordinaattorina toimii Teuvo Tammela TayS:sta.

Suurta mielenkiintoa tutkimusryhmän jäsenissä on herättänyt kansainvälinen yhteistyöprojekti eli eturauhassyövän aktiiviseurantatutkimus (PRIAS), joka myös on saatu hyvin käyntiin. Tämän Finnprostata XI-tutkimuksen vastaavana tutkijana toimii Antti Rannikko HYKS:stä.

Finnprostata XII-tutkimuksessa verrataan laserhoitoa perinteiseen ”höyläys”-toimenpiteeseen (TURP) hyvänlaatuisen eturauhasliikakasvun hoidossa. Vastaavana tutkijana toimii Hannu Koistinen HYKS:stä.

Finnprostata XIII-tutkimus käsittelee robottiavusteista radikaalista prostatektomiaa ja sen tuloksia Suomessa. Vastaavana tutkijana toimii Antti Kaipia SaKS:sta.

Finnprostata XIV-tutkimuksessa (ns. MULTI-IMPROD) selvitetään magneettikuvauksen merkitystä eturauhassyövän primaaridiagnostiikassa. Vastaavana tutkijana toimii Peter Boström TYKS:stä.

Monissa mainituissa Finnprostata-tutkimuksissa on saatu myös muuta uutta ja arvokasta tietoa, joka sinänsä ei liity tutkimuksen nimestä ilmenevään tutkimustarkoitukseen. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi hormonitutkimukset ja PSA:n merkitys eturauhassyövän toteamisessa ja seurannassa. Toki jo loppuneiden, käynnissä olevien ja suunnitteilla olevien tutkimusten tulosten perusteella on varmasti saatavissa lähivuosina paljon muutakin uutta tietoa, jolla tulee olemaan huomattavaa merkitystä eturauhassyövän diagnostiikan ja hoidon parantamiseksi. Tämän vuoksi on erinomaisen tärkeää, että Finnprostata-tutkimus jatkuu myös tulevaisuudessa.

Tutkimusryhmältä on tähän mennessä ilmestynyt useita kymmeniä alkuperäisjulkaisuja kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä. Tutkimusten tuloksia on ryhmän jäsenten toimesta esitetty kymmenissä kansallisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä kokouksissa.

Finnprostata-ryhmän jäseniä on osallistunut myös SPCG:n (Scandinavian Prostatic Cancer Group) tutkimusprojekteihin. Teuvo Tammela toimi useita vuosia SPCG-ryhmän johtajana.

Finnprostata-tutkimusryhmän lähtökohtana on ollut, että luotettavaa ja käytännön lääkärin työhön liittyvää kliinistä tutkimusta voidaan saada aikaan vain riittävän laajapohjaisella ja hyvin toimivalla yhteistyöllä monikeskustutkimuksissa.

Finnprostata-ryhmän toimintaan ovat osallistuneet kaikki yliopistolliset sairaalat, keskussairaalat Ahvenanmaata lukuun ottamatta ja lähes kaikki alue- ja paikallissairaalat, joissa on toiminut urologi.

Vuonna 2020 Finnprostata-ryhmällä on aihetta juhlaan, kun 40 vuotta arvokasta ja ainakin suomalaisittain uraauurtavaa kliinistä monikeskustutkimusta tulee täyteen syyskuussa.