18 kesä Tieteellisen tutkimuksen haaste on löytää parempia ennusteellisia tekijöitä, joiden perusteella kukin eturauhassyöpäpotilas voidaan hoitaa yksilöllisesti ja tehokkaasti

Posted at 17:26h in Eturauhassyöpä by

LL. Greetta Hackman väitteli Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 4.6.2021 aiheesta: Eturauhassyövän aktiivinen hoito (Active treatment of prostate cancer): https://helda.helsinki.fi/bitstream/hand30le/10138/329454/hackman_greetta_dissertation_2021.pdf?sequence=3&isAllowed=y

Vastaväittäjänä toimi onkologian dosentti Timo Muhonen (Mediexpert Oy, Espoo), kustoksena urologian professori Kimmo Taari (HY).

Väitöskirja koostui neljästä osatyöstä:

I https://doi.org/10.1016/j.ijrobp.2009.07.1731

II https://doi.org/10.3109/0284186X.2011.617387

III https://doi.org/10.21873/anticanres.11242

IV https://doi.org/10.1016/j.eururo.2019.07.001

Väitöskirjassa tutkittiin eturauhassyöpähoitoja potilailla, joilla oli kohonnut syövän uusiutumisen ja/tai syöpäkuolleisuuden riski.

Solukalvoilla esiintyvän epidermaalisen kasvutekijän reseptorin (EGFR) poikkeavan runsas esiintyminen on yhdistetty eturauhassyöpäpotilaiden huonoon ennusteeseen. Gefitinibi on suun kautta otettava lääke, joka salpaa EGFR:n toimintaa. Väitöskirjan kahdessa ensimmäisessä osatyössä tutkittiin lääkkeen tehoa eturauhassyövän hoidossa. Sen teho todettiin kuitenkin vaatimattomaksi.

Kolmas osatyö oli retrospektiivinen, satunnaistamaton tutkimus. Aineisto kerättiin potilastietokannasta hoitojen aloittamisen jälkeen. Siinä tarkasteltiin multimodaalihoidon tehoa ja turvallisuutta levinneessä eturauhassyövässä. Hoitoon sisältyi antiandrogeeni-hoito ja sädehoito, joiden lisäksi potilaat saivat useita yksilöllisesti suunniteltuja kokeellisiakin hoitoja (sytostaatit, radioaktiiviset isotoopit). Tuloksia pidettiin lupaavina, mutta tarvitaan satunnaistettuja tutkimuksia suuremmilla potilasaineistoilla.

Kolmen ensimmäisen osatyötutkimuksen potilasmäärät olivat pieniä (42/30/46), joten pitkälle meneviä johtopäätöksiä niiden perusteella ei voida tehdä.

Neljäs osatyö oli ns. Finnprostata X-tutkimus. Tähän randomisoituun tutkimukseen rekrytoitiin 250 potilasta huhtikuun 2004 ja lokakuun 2012 välisenä aikana kahdeksassa suomalaisessa sairaalassa. Syöpä oli paikallinen (luokka pT2 ja positiivinen leikkauspinta tai pT3a). 126 potilasta sai lisähoitona ulkoisen sädehoidon avoimen radikaalisen prostatektomian jälkeen.

Sädehoito pidensi merkittävästi biokemiallisesti vapaata elinaikaa, mutta ei vaikuttanut kokonaiselinajan ennusteeseen.

Väittelijän mukaan tulevaisuuden tutkimustavoitteita ovat yksittäisen eturauhassyöpäpotilaan riskien tarkempi profilointi, eturauhassyövän yksilöllisten ominaisuuksien parempi ymmärtäminen, jotta niiden perusteella kukin potilas voidaan hoitaa yksilöllisesti ja tehokkaasti.