Kumpi on parempi, robottiavusteinen eturauhasen poisto vai avoleikkaus?

7.10.2021

Tähän kysymykseen etsi vastausta myös ruotsalainen tutkijaryhmä hiljattain julkaistussa tutkimuksessaan. Tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako valittu leikkaustekniikka hoitotuloksiin kahdeksan vuoden päästä eturauhasen poistoleikkauksesta.

Eturauhasen täydellisessä poistoleikkauksessa (ns. radikaalinen prostatektomia) eturauhanen poistetaan potilaalta kokonaan. Leikkaus voidaan toteuttaa joko avoleikkauksena tai tähystämällä suoritettavana, eli laparoskooppisena, robottiavusteisena leikkauksena. Leikkaus vähentää kuolleisuutta, mutta siihen liittyy myös sivuvaikutuksia, kuten virstaamis- ja erektio-ongelmia. Tähän saakka ei ole ollut selvää näyttöä siitä, vaikuttaako valittu leikkaustekniikka kuolleisuuteen.

Robottiavusteinen radikaaliprostatektomia toteutetaan da Vinci -leikkausrobotilla. Kirurgi ohjaa leikkausinstrumentteja käsin ohjauskonsolista.

Lue lisää eturauhasen poistosta ja hoitojen haitoista sivuiltamme.

Eturauhasen poistoa koskevan tutkimuksen toteutus

LAParoscopic Prostatectomy Robot Open (LAPPRO)-tutkimus toteutettiin 14 ruotsalaisessa urologisessa yksikössä. Näistä seitsemässä tehtiin avoleikkauksia (RRP) ja muissa seitsemässä robottileikkauksia (RALP). Tutkimukseen otettiin alun perin 4003 potilasta vuosina 2008–2011. Lopulliseen analyysiin päätyi 3584 potilasta. Avoleikkauksia tehtiin yhteensä 885 (38 kirurgia) ja robottileikkauksia 2699 (32 kirurgia).

Avoleikkauksia tehneiden kirurgien kokemus ennen tutkimuksen alkamista oli suurempi. Vuosittainen kirurgikohtainen leikkausmäärä tutkimuksen aikana oli kuitenkin huomattavasti matalampi avoleikkausryhmässä (mediaani kuusi toimenpidettä) kuin robottiryhmässä (mediaani 38 toimenpidettä).

Tutkimustulokset

Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä toiminnallisia että onkologisia tuloksia. Toiminnallisia tuloksia arvioitiin kyselylomakkeiden avulla 12 ja 24 kuukauden ja 8 vuoden kuluttua leikkauksesta. Ensisijainen päätetapahtuma oli virtsainkontinenssi, eli virstankarkailu. Kahdeksan vuoden kohdalla leikkauksesta ryhmien välillä ei ollut eroa virstankarkailussa (27 % vs. 29 %). Erektiohäiriöitä oli vähemmän robottileikkausryhmässä (66 % vs. 70 %).

Puunukke 'virtsaamassa' vessanpöntön edessä
Robottileikkausryhmän potilailla oli vähemmän erektiohäiriöitä eturauhasen poiston jälkeen kuin avoleikkausryhmän potilailla, mutta virtsankarkailun suhteen eroa ei löytynyt.

Onkologista hoitotulosta arvioitiin lisähoidon, jäännössyövän, syövän biokemiallisen uusiutumisen ja eturauhassyöpäspesifisen kuolleisuuden kautta. Lisähoitoja olivat sädehoito, endokriininen hoito ja sytostaatit. Jäännössyöpä määriteltiin siten, että mitattavissa oleva PSA oli suurempi kuin 0,2ng/ml kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Biokemiallinen uusiutuminen taas määritettiin PSA:n nousuna.

Lisähoidon, jäännössyövän ja syövän biokemiallisen uusiutumisen suhteen ryhmien välillä ei todettu eroa. Sen sijaan eturauhassyöpäspesifinen kuolleisuus oli merkittävästi alhaisempi robottileikkausryhmässä (40/2699 eli 1,5%) kuin avoleikkausryhmässä (25/885 eli 2,8%). Erot onkologisissa hoitotuloksissa korostuivat robottiryhmän eduksi korkean D’Amigo-riskiryhmän potilailla. Näillä potilailla oli vähemmän positiivisia leikkausmarginaaleja ja biokemiallista uusiutumista.

Tutkimuksen merkitys

Tutkimuksen suuri puute on sen satunnaistamaton luonne. Tutkittavien satunnaistamisella eli randomisaatiolla tarkoitetaan tutkittavien jakamista tutkimusryhmiin sattuman määräämällä tavalla. Satunnaistamisella tutkimusryhmistä pyritään saamaan mahdollisimman samankaltaiset, lukuun ottamatta tutkittavaa käsittelyä. Satunnaistaminen tulee kuvata tutkimussuunnitelmassa ja se on tehtävä tietokoneohjelmalla. Yksinkertaisia menetelmiä, kuten kolikon heittoa tai lappujen nostamista hatusta, ei voi enää nykyään käyttää tieteellisissä tutkimuksissa.

Satunnaistamisella voidaan varmistaa, että erot lopputuloksissa johtuvat juuri tutkittavasta hoidosta, eikä tuloksissa ole vinoumaa. Kun tutkimuksessa ei ole satunnaistettu tutkimusryhmiä, on mahdollista, että muut tekijät kuin leikkaustekniikka selittävät tutkimuksessa havaittuja ryhmien välisiä eroja. Tutkimuksen heikkoutena on lisäksi puuttuvien tietojen suuri määrä.

Tutkimuksen puutteista johtuen se ei anna vastausta otsikon kysymykseen. Tämän ja muiden tutkimusten perusteella voinee arvioida, että eturauhasen poistoleikkauksen lopputuloksen ratkaisee pikemminkin kirurgin taito ja kokemus kuin leikkausmenetelmä.

Sakari Rannikko cv-kuva

Sakari Rannikko

Kirjoittaja on urologi ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori.