17 touko Ovatko korkeat kirurgi- ja sairaalakohtaiset leikkausmäärät yhteydessä parempaan ennusteeseen radikaaliprostatektomian jälkeen?

Kansainvälinen tutkijaryhmä teki tutkimuksen kirurgi- ja sairaalakohtaisten leikkausmäärien vaikutuksesta onkologiseen ja ei-onkologiseen ennusteeseen radikaalisen prostatektomian jälkeen. https://doi.org/10.1016/j.eururo.2021.04.028

He kävivät läpi asiaa käsittelevät liki 3800 tieteellistä artikkelia tammikuun 1990 ja toukokuun 2020 väliseltä ajalta. Niistä 60 artikkelia, joissa verrattiin korkean vs. matalan volyymin kirurgeja ja sairaaloita (raja-arvona pidettiin 50 leikkausta/ vuosi), hyväksyttiin lopullista yhteenvetoa varten. Aineisto sisälsi sekä avoimet että tähystykselliset leikkaukset.

Onkologisina päätetapahtumina pidettiin PSA-arvon muuttumista, positiivista leikkauspintaa, syövän uusiutumista (paikallisesti tai etäpesäkkeet) sekä syöpäspesifistä ja kokonaiselossaoloaikaa.

Ei-onkologisia päätetapahtumia olivat verensiirron tarve leikkauksen aikana, tähystysleikkauksen muuttaminen avoleikkaukseksi, kuolema kolmen kuukauden aikana leikkauksesta sekä virtsaamistoiminnat (kontinenssi) ja seksuaaliset toiminnat (erektiokyky).

Kaikki tutkimukset olivat luonteeltaan takautuvia ja havainnoivia, ja niihin sisältyi suuri harhan ja sekoittumisen riski. Lisäksi tutkimukset erosivat merkittävästi kliinisesti ja menetelmällisesti. Tutkijat kuitenkin katsovat, että useimpien päätetapahtumien (positiivinen leikkauspinta, syövän uusiutuminen, leikkauksen aikaiset komplikaatiot) suhteen tulokset olivat yhtäpitäviä ja puhuvat sen puolesta, että suuremmat kirurgi- ja sairaalakohtaiset leikkausmäärät ovat yhteydessä parempiin onkologisiin ja ei-onkologisiin hoitotuloksiin. Tämä yhteys tulee ilmeiseksi, kun tapausten määrä ylittää 86 leikkausta vuodessa. Myös on huomioitava, että pienenkin leikkausvolyymin sairaalassa yksittäisen kirurgin tulokset voivat olla hyviä, jos hän esimerkiksi tekee kaikki leikkaukset tai valtaosan niistä. Leikkaustyypin (avo- vs. tähystysleikkaus) suhteen he eivät todenneet merkittävää yhteyttä päätetapahtumiin verensiirron tarvetta lukuun ottamatta.

He suosittelevat, että sairaalat seuraavat hoitotuloksiaan ja julkistavat ne, jotta potilaat voivat niiden perusteella arvioida, missä haluavat tulla hoidetuksi.