Uudessa ruotsalaismiehiä koskeneessa tutkimuksessa oli tarkoitus tutkia hengitys- ja verenkiertoelinten eli kardiorespiratorisen kunnon (CRF) yhteyttä eturauhassyövän riskiin ja kuolleisuuteen.

Aikaisemmin mainittuja riskejä on yleensä tutkittu suhteessa miehen yleiskuntoon tiettynä hetkenä. Tässä tutkimuksessa on yritetty selvittää nimenomaan kunnon muutoksen, huononemisen tai kohentumisen, suhdetta ko. riskiin.

Kuntoa mitattiin polkupyöräergometrialla käyttäen mukailtua ns. Åstrandin testiä, joka oli tehty vähintään kaksi kertaa vähintään 11 kuukauden välein. Tiedot eturauhassyövän esiintyvyydestä ja kuolleisuudesta saatiin kansallisista rekistereistä.

Tutkimusaineisto käsitti 57 652 miestä iältään 18–79-vuotiaita (keski-ikä 41,4 vuotta) lokakuun 1982 ja joulukuun 2019 välisellä ajalla. 6,7 vuoden mediaani seurannan aikana heistä 592 miehellä (1 %) todettiin eturauhassyöpä ja 46 potilasta (0,08 %) kuoli eturauhassyöpään. Täysin vakioidussa mallissa kohonnut kardiorespiratorinen kunto oli yhteydessä pienempään eturauhassyövän esiintyvyyden riskiin (riskitiheyssuhde HR 0,98), mutta ei kuolleisuuteen.

Kun osallistujat jaettiin ryhmiin sen mukaan, nousiko CRF (+3 %), laskiko se (-3 %) vai pysyikö stabiilina (±3 %), nousseen CRF:n ryhmäläisillä oli pienempi eturauhassyövän riski verrattuna laskeneen CRF:n ryhmäläisiin (HR 0,65).

Tulosten mukaan positiivinen muutos hengitys- ja verenkiertoelinten kunnossa vaikuttaa siis olevan tärkeä tekijä eturauhassyövän riskin vähentämisessä.