01 syys Korkeatehoinen intervalliharjoitus parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ja hidastaa eturauhassyövän biokemiallista etenemistä aktiiviseurannassa olevilla potilailla

Korkeatehoinen intervalliharjoitus parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ja hidastaa eturauhassyövän biokemiallista etenemistä aktiiviseurannassa olevilla potilailla.

Tähän tulokseen tuli kanadalainen tutkijaryhmä JAMA Oncology-lehdessä julkaistussa artikkelissaan:

“Effects of Exercise on Cardiorespiratory Fitness and Biochemical Progression in Men with Localized Prostate Cancer Under Active Surveillance. The ERASE Randomized Clinical Trial” (http://jamanetwork.com/article.aspx?doi=10.1001/jamaoncol.2021.3067). Tässä ns. ERASE-tutkimuksessa (http://dx.doi.org/10.1136/bmjopen-2018-026438) 52 aktiivisessa seurannassa olevaa eturauhassyöpäpotilasta satunnaistettiin kahteen yhtä suureen ryhmään (26 potilasta) heinäkuun 2016 ja helmikuun 2020 välisenä aikana. Potilaiden keski-ikä oli 63,4 vuotta. Toinen ryhmä toteutti 12 viikon ajan valvottua korkeatehoista intervalliharjoitusta (HIIT/High- Intensity Interval Training)) juoksumatolla kolme kertaa viikossa 85 %-95 %:n teholla maksimaalisesta hapenotosta. Kontrolliryhmä jatkoi rasitukseltaan normaalia entisen tasoista harjoitusta.

Tutkimusajanjakson päätyttyä HIIT-ryhmässä maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) oli noussut 0.9 ml/kg/min. Kontrolliryhmässä se oli alentunut 0.5 ml/kg/min. Ero on tilastollisesti merkittävä, P=0.01. HIIT-ryhmässä PSA-arvo laski keskimäärin 0.4 μg/L, mutta nousi kontrolliryhmässä 0.3 μg/l. Samoin PSA:n nousunopeus (PSAV) aleni HIIT-ryhmässä enemmän: 1.0 μg/l/v vs. 0.1 μg/l/v. Molemmat erot ovat tilastollisesti merkittäviä (P=0.04). PSA-tiheydessä (PSAD) ja testosteronitasoissa ei todettu merkittäviä muutoksia.

Lisäksi tutkittiin potilaiden veriplasman vaikutusta LNCaP-eturauhassyöpäsolulinjaan (https://dx.doi.org/10.1002%2Fpros.23115). HIIT-ryhmässä syöpäsolujen kasvu väheni 0.02 yksiköllä (ODU/Optical Density Unit). Kontrolliryhmässä ei todettu muutosta kasvunopeudessa. Myös tämä ero on tilastollisesti merkittävä (P=0.02).

Mahdollinen selitys saaduille tuloksille on voimakkaan fyysisen harjoituksen positiivinen vaikutus immuunipuolustusjärjestelmään ja toisaalta sen estävä vaikutus syöpäsolujen lisääntymiseen.

Tarvitaan kuitenkin laajempia potilasaineistoja ja pitempiä seuranta-aikoja saatujen tulosten varmistamiseksi eli merkitsevätkö saadut tulokset myös parempaa pitkäaikaisennustetta. Miten pitkää korkeatehoista harjoitusta on jatkettava ja kuinka kauan ikääntyvä potilas pystyy sitä toteuttamaan?