22 helmi Leikkaus vai sädehoito korkean riskin eturauhassyövän hoitona?
Korkean riskin eturauhassyövän hoidossa käytetään usein eturauhasen poistoleikkausta tai sädehoitoa. Vastikään julkaisussa tutkimuksessa selvitettiin kumpi hoitomenetelmä johtaa alempaan syöpäspesifiseen kuolleisuuteen potilailla, joilla on paikallinen tai paikallisesti levinnyt etäpesäkkeetön korkean tai erittäin korkean riskin eturauhassyöpä:
Tutkimus on merkittävä, sillä tähän saakka ei ole ollut olemassa tutkimuksia, joissa leikkaushoidon tai sädehoidon tehoa olisi verrattu suoraan toisiinsa. Tutkimuksen tulosten perusteella leikkaushoito näyttäisi olevan hoitomuotona sädehoitoa parempi. Tutkimukseen liittyy kuitenkin paljon heikkouksia ja luotettavampaa tietoa on odotettavissa yhteispohjoismaisesta faasi-3:n SPCG-15-tutkimuksesta, jonka tulosten odotetaan valmistuvan vuoteen 2031 mennessä.
Korkean riskin eturauhassyöpähoitoja vertailevan tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin havainnoivana, retrospektiivisenä tutkimuksena. Potilaskohortit kerättiin Yhdysvaltain syöpätautien SEER-rekisteristä vuosilta 2010–2016. Näistä identifioitiin Yhdysvaltojen kansallisen syöpäverkosto NCCN:n kriteerien mukaisesti 24 407 korkean riskin1 potilasta (NCCN-kohortti). Näistä potilaista identifioitiin edelleen Johns Hopkins-yliopiston kriteerien mukaisesti 10 300 korkean riskin2 ja 14 107 erittäin korkean riskin3 potilasta (JH-kohortit).
Koko NCCN-kohortista 9 823 (42 %) potilaalle tehtiin eturauhasen täydellinen poistoleikkaus ja 14 584 (58 %) sai radikaalin ulkoisen sädehoidon. Leikattujen potilaiden 5-vuoden syöpäspesifinen kuolleisuus oli 2,3 %. Sädehoidon saaneilla syöpäspesifinen kuolleisuus taas oli 4,1 %. Ero oli tilastollisesti merkitsevä.4 Syöpäspesifisellä kuolleisuudella tarkoitetaan syöpädiagnoosin tai hoidon aloittamisen jälkeistä kuolleisuutta, joka ei johdu muista tekijöistä.
Korkean riskin JH-kohortin potilaista 4 863 (47 %) hoidettiin leikkauksella, 5 437 (53 %) sädehoidolla. Näiden ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa syöpäspesifisessä kuolleisuudessa. Sen sijaan JH-kohortin erittäin korkean riskin potilailla todettiin merkitsevä ero (p<0,001) radikaalileikkauksen (4 960 potilasta/35 %) hyväksi sädehoitoon (9 147 potilasta/65 %) verrattuna.
Koko NCCN-kohortissa sädehoitopotilaat olivat vanhempia, mediaani-ikä 71 vuotta vs. 64 vuotta. Heidän PSA-arvonsa diagnosointihetkellä oli korkeampi, mediaani 13 ng/ml vs. 8ng/ml.
Tutkimuksen tulokset: leikkaushoito on parempi, mutta tutkimusmenetelmissä parannettavaa
Tutkimuksen tulosten perusteella vastaus otsikon kysymykseen on viitteellinen leikkauksen paremmuudesta kun tarkastelun kohteena on korkean riskin eturauhassyövän hoito.
Kuitenkin tutkimukseen liittyy paljon heikkouksia: se on havainnoiva, retrospektiivinen eli tiedot on kerätty jälkikäteen. Tutkimuksesta myös puuttui oleellisia tietoja, kuten potilaiden muut sairaudet, mahdollisen hormonaalisen hoidon laatu ja kesto, sädehoitomenetelmä ja sädehoidon annostus ja hoitojen aiheuttamat komplikaatiot. Myöskään patologista tutkimusta ei ollut keskitetty.
Tutkimuksessa käytettiin tilastollista menetelmää, jossa ryhmät kaltaistettiin taustamuuttujiltaan (ikä, PSA, biopsian Gleason-luokitus ja T- ja N-luokitukset) mahdollisimman samanlaisiksi. Tästä huolimatta sekoittavien tekijöiden mahdollinen vaikutus on edelleen merkittävä.
Luotettavampaa tietoa on odotettavissa yhteispohjoismaisesta prospektiivisesta, sokkoutetusta, faasi-3:n SPCG-15-tutkimuksesta, joka alkoi vuonna 2014.
SPCG-15-tutkimusaineiston muodostavat potilaat, joilla on todettu paikallisesti levinnyt (T3) eturauhassyöpä. Siinä verrataan radikaalileikkauksen (yksin tai yhdistettynä ulkoiseen sädehoitoon) ja ulkoisen sädehoidon yhdistettynä hormonaaliseen hoitoon vaikutusta syöpäspesifiseen kuolleisuuteen. Tutkimuksen on määrä valmistua vuoteen 2031 mennessä.
Kirjoittaja on urologi ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori.
Lue myös:
Kumpi on parempi, robottiavusteinen eturauhasen poisto vai avoleikkaus?
1 PSA >20ng/ml tai kliininen levinneisyys >=T3 tai Gleason-summa 8–10
2 PSA >20ng/ml tai kliininen paikallinen levinneisyys T3a tai Gleason Grade Group (GGG) IV/V
3 kliininen paikallinen levinneisyys T3b-T4 ja/tai Gleason pisteytys 5 ja/tai 2–3 korkean riskin kriteeriä ja/tai >=5 koepalassa GGG IV/V
4 p<0,001