Iso osa eturauhassyöpäpotilaista siirtyy aktiiviseurannasta aktiiviseen hoitoon.

Iso osa eturauhassyöpäpotilaista siirtyy aktiiviseurannasta aktiiviseen hoitoon.

3.11.2021

Aktiivinen seuranta on nykyään laajalti hyväksytty hoitomuoto matalan riskin paikallisessa eturauhassyövässä. Aktiiviseuranta tarkoittaa, että välittömän parantavan hoidon (josta on aina myös haittoja) sijaan potilasta seurataan tarkasti ja parantava hoito annetaan, jos se seurannan aikana osoittautuu tarpeelliseksi.

Aktiiviseurannan tarkoituksena on siis pyrkiä hoitamaan ne potilaat, jotka hoitoa oikeasti tarvitsevat ja jotka siitä todennäköisimmin hyötyvät. Tavoitteena on vähentää ylihoitoa ja ylihoitojen aiheuttamia haittavaikutuksia, kuten seksuaalitoimintojen häiriöitä, virtsavaivoja ja suolen toiminnan häiriöitä. Taustalla on se, että merkittävä osa (jopa puolet) PSA:n avulla todetuista eturauhassyövistä on niin hyväennusteisia, ettei niistä olisi potilaalle koskaan harmia hoitamattomanakaan. 

Lue lisää aktiiviseurannasta eturauhassyövän hoitomuotona: https://www.suomalaineneturauhassyopa.fi/hoito/aktiiviseuranta/

Jos aktiiviseurannan aikana kehittyy merkkejä taudin etenemisestä, hoidetaan potilas tässä vaiheessa parantavasti. Iso osa potilaista siirtyy aktiiviseurannasta aktiiviseen hoitoon.

Kanadalainen tutkimusryhmä Ontariosta Kanadasta selvitti ajallisia muutoksia aktiiviseurannann käytössä, kuinka usein aktiivinen seuranta keskeytetään ja syitä siihen:

“Factors Associated with Discontinuation of Active Surveillance among Men with Low-Risk Prostate Cancer: A Population-Based Study”

Tulokset on julkaistu vastikään arvostetussa Journal of Urology-lehdessä.1

Tutkimus: yli puolet potilaista keskeytti aktiivisen seurannan neljän vuoden sisällä

Tutkimus on havainnoiva, väestöpohjainen, rekisteridokumentteihin perustuva tutkimus potilaista, joilla oli todettu matalan riskin2 eturauhassyöpa vuosina 2008 – 2014.

Kaikkiaan potilaita oli 16 852. Potilaista 51 prosentilla (keski-ikä 64 vuotta) ensimmäiseksi hoidoksi valittiin aktiivinen seuranta. 13 prosentilla (keski-ikä 73 vuotta) aloitettiin odottava eli passiivinen seuranta3 ja 36 prosentilla (keski-ikä 62 vuotta) aktiivinen hoito.

Aktiiviseurannan käyttö lisääntyi merkittävästi tutkimusjakson aikana: 38 prosentista vuonna 2008 69 prosenttiin vuonna 2014.4 Aktiiviseurantapotilaat olivat vanhempia kuin muuten hoidetut: 64 vuotta vs. 62 vuotta.5 Kaikilta aktiiviseurannassa olevilta potilailta otettiin varmistavat koepalat kahden vuoden sisällä diagnostisen koepalan jälkeen.

48 kuukauden mediaaniseurannan aikana 51 prosenttia potilaista oli keskeyttänyt aktiivisen seurannan, useimmiten syövän etenemisen takia.6 Yhden vuoden kohdalla aktiiviseurannassa oli edelleen 85 prosenttia potilaista, kolmen vuoden kohdalla 58 prosenttia ja viiden vuoden kohdalla 52 prosenttia.

Mediaaniaika aktiivisen hoidon aloittamiseen oli 16 kuukautta. Aktiiviseurannan keskeytyksen jälkeen 52 prosenttia potilaista hoidettiin radikaalisella prostatektomialla, eli eturauhasen täydellisellä poistoleikkauksella. 34 prosenttia  potilaista sai säde- ja hormonaalisen hoidon ja 6 prosenttia pelkän sädehoidon ja loput pelkän hormonaalisen hoidon.

Aktiivisen seurannan keskeyttämiseen myötävaikuttavia tekijöitä olivat:

  • korkeampi ikä diagnosointihetkellä
  • aikaisempi diagnosointivuosi
  • muiden sairauksien suurempi määrä
  • hoito yliopistosairaalassa
  • lääkärin ja sairaalan hoitamien potilaiden suurempi määrä
  • epäsuotuisammat syöpäspesifiset ominaisuudet: korkeampi PSA-arvo, suurempi määrä positiivisia koepaloja ja suurempi syöpäkudoksen osuus koepaloissa.

Tutkimuksen vahvuutena väestöpohjaisuus

Tutkimuksessa on merkittäviä heikkouksia. Artikkelissa ei kerrota, käytettiinkö ja mitä levinneisyystutkimuksia. Magneettikuvaus ja fuusiobiopsiat eivät tuolloin olleet vielä laajassa käytössä. Tämä on voinut johtaa väärään alkuhoidon valintaan. Tutkimuksessa ei selvitetty oireiden pahenemisen eikä myöskään psykologisten ja elämänlaatutekijöiden vaikutusta aktiivisen seurannan keskeyttämiseen. Lisäksi liki 30 %:lla potilaista aktiivisen seurannan keskeyttämisen syy jäi epäselväksi.

Tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää sen väestöpohjaisuutta. Tutkimus kuvaa näin ollen ns. ”tosielämän” analyysinä paremmin kokonaistilannetta kuin esim. yhdessä yliopistollisessa sairaalassa tehty tutkimus. Toisaalta magneettikuvauksen ja fuusiobiopsioiden nykyinen rutiininomainen käyttö ovat parantaneet merkittävästi diagnostista tarkkuutta referoidun tutkimuksen ajankohtaan verrattuna.

On mahdollista, että nykyään pienempi osa aktiiviseurannassa olevista potilaista keskeyttää aktiivisen hoidon kuin tutkimuksen toteuttamisajankohtana. Joka tapauksessa voidaan kuitenkin olettaa, että edelleen melko suuri osa aktiiviseurannan aloittavista potilaista siirtyy muutaman vuoden sisällä aktiiviseen hoitoon.

  • 2 Gleason ≤ 6 tai Grade Group 1
  • 3 WW- Watchful Waiting
  • 4 p=0,001
  • 5 p=0.001
  • 6 Gleason >6 tai Grade Group >1, > 3 positiivista koepalaa tai >50 % syöpää koepalassa
Sakari Rannikko cv-kuva

Sakari Rannikko

Kirjoittaja on urologi ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori.

Lue myös:

Kumpi on parempi, robottiavusteinen eturauhasen poisto vai avoleikkaus?

Uusi hoito etäpesäkkeiseen, kastraatioresistenttiin eturauhassyöpään. Yksityiskohtaiset tulokset julkaistu.

No Comments

Post A Comment