Tuoreiden ProtecT-tutkimuksen 15-vuotisseurantatulosten mukaan miehillä, joilla on diagnosoitu paikallinen eturauhassyöpä, on mahdollisuus hyvään pitkäaikaisennusteeseen riippumatta hoidosta: kirurgia, sädehoito tai aktiivinen monitorointi (”active monitoring”). Aktiivinen monitorointi voitaneen rinnastaa nykyisin yleisesti käytettävään termiin: aktiivinen seuranta, Active Surveillance (AS).

Tähän tulokseen tulivat englantilaiset ProtecT-tutkijat, joiden tulokset on vastikään julkaistu.

Englantilaisessa monikeskustutkimuksessa yli 82 000 miestä seulottiin PSA-kokeella (PSA ≥ 3ug/L) vuosina 1999–2009. Mediaani PSA oli 4,6 ug/L, (vaihteluväli 3-18,9).

He olivat iältään 50–69-vuotiaita. Heistä 2664 miehellä diagnosoitiin paikallinen eturauhassyöpä.

Heistä 1643 rekrytoitiin tutkimukseen. 545 potilasta satunnaistettiin aktiiviseen monitorointiin, 553 potilaalle tehtiin radikaalinen prostatektomia ja 545 potilasta sai sädehoidon ja lyhyen (3–6 kuukautta) hormonaalisen hoidon.

Mediaani seuranta-aika oli 15 vuotta (vaihteluväli 11–21 vuotta).

Ensisijainen päätetapahtuma oli eturauhassyöpäkuolema, toissijaisia kokonaisuuskuolleisuus, etäpesäkkeiden ilmestyminen ja muu taudin eteneminen sekä hormonaalisen hoidon aloittamisen tarve.

Täydellinen seuranta onnistui 1610 (98 %) potilaalla. Riski-luokitteluanalyysin mukaan yli kolmasosassa tapauksista kyseessä oli keskikorkean tai korkean riskin eturauhassyöpä diagnosointihetkellä.

15 vuoden seurannan jälkeen hoitoryhmien välillä ei todettu merkitsevää eroa eturauhassyöpä- eikä kokonaiskuolleisuudessa.

Radikaalit hoidot (leikkaus ja sädehoito) puolittivat etäpesäkkeiden ilmaantumisen, paikallisen syövän etenemisen ja hormonaalisen hoidon aloittamisen tarpeen verrattuna aktiiviseen monitorointiin. Tämä ero ei kuitenkaan näkynyt kuolleisuudessa 15 vuoden seurannan jälkeen. Tämä löydös heijastanee eturauhassyövän pitkää luonnollista historiaa.

Tulokset vaikuttavat ensilukemalta jopa hämmästyttävän hyviltä. Kuitenkin tutkimukseen liittyy mielestäni useita heikkouksia.

Biopsioinnissa käytettiin silloin yleistä standardimenetelmää eli ultraääniohjauksessa otettiin 10 ns. sokkokoepalaa eikä kuten nykyään ns. suunnattuja biopsioita, koska magneettikuvaus ei ollut yleisessä käytössä. Näin menetellen oli suuri riski, että osa kliinisesti merkittävistä syövistä jäi löytymättä. Myöskään positroniemissio tomografia ei ollut käytössä, mikä on voinut aiheuttaa levinneisyyden aliarviointia.

Liki kahdessa kolmasosassa tapauksissa kyseessä on matalan riskin eturauhassyöpä, joka nykykäytännön mukaan lähes aina kuuluu aktiivisen seurannan piiriin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ProtecT-tutkimuksen alkamisen jälkeen vuonna 1999 eturauhassyövän diagnostiikka, riskijaottelu, aktiivinen seuranta ja hoito ovat monilta osin muuttunet eikä sen tuloksia voida suoraan projisoida tämän hetken tilanteeseen.

Sakari Rannikko

Urologian emeritusprofessori