11 maalis ”Huippukirurgilla” hyvät leikkaustulokset?
Laadukkaita tutkimustuloksia kirurgikohtaisista leikkaustuloksista on julkaistu vähän, josko ollenkaan.
Nyt michiganilainen urologiryhmä on selvittänyt, mikä vaikutus on potilas- ja kirurgikohtaisilla eroilla virtsaamistoimintoihin kolme kuukautta radikaaliprostatektomian jälkeen.
Tutkimus on julkaistu JAMA Surgery-lehdessä:
”Evaluation of Patient- and Surgeon-Specific Variations in Patient-Reported Urinary Outcomes 3 Months After Radical Prostatectomy From a Statewide Improvement Collaborative” https://doi.org/10.1001/jamasurg.2020.6359
Tutkimuskohortin muodosti 4582 potilasta, joille oli tehty paikallisen eturauhassyövän takia radikaalinen prostatektomia huhtikuun 2014 ja heinäkuun 2018 välisenä aikana.
Potilaiden virtsaamiseen liittyviä oireita arvioitiin EPIC-26 elämänlaatukyselyllä (https://dx.doi.org/10.1016/j.urology.2019.02.004) ennen leikkausta, kolme, kuusi ja kaksitoista kuukautta leikkauksen jälkeen. Kyselyssä saadun pisteytyksen ollessa 74/100 tai korkeampi, virtsaamistoimintaa pidettiin hyvänä.
Potilaskohtaisessa arvioinnissa (riskiryhmä) otettiin huomioon mm. potilaan ikä, painoindeksi, diabetes, virtsaamistoiminta ennen leikkausta, PSA-arvo, syövän Gleason- ja T-luokitus ja tehtiinkö avo- vai robottiavusteinen ja mahdollisesti ns. hermot säästävä leikkaus.
Koko Michiganin alueella 95 kirurgia 29 urologisesta yksiköstä tekivät näitä leikkauksia mediaaanitoimenpidemäärän ollessa 21/kirurgi (vaihteluväli 1–536).
Kirurgikohtaiseen arviointiin otettiin mukaan vain ne kirurgit, joiden potilaista vähintään 10 raportoi hyvän (pisteytys 74 tai korkeampi) virtsaamistoiminnan ennen leikkausta ja potilaat vastasivat myös kolmen kuukauden oirekyselyyn. Kirurgikohtaisessa arvioinnissa oli mukana 48 kirurgia.
Kunkin kirurgin potilaista määriteltiin niiden potilaiden prosentuaalinen osuus, joilla virtsaamistoiminta oli hyvä sekä ennen leikkausta että kolmen kuukauden kohdalla.
”Huippukirurgeiksi” määriteltiin ne 12 kirurgia, joiden potilaista yli 75 % raportoi hyvän virtsaamistoiminnan kolmen kuukauden kohdalla eli virtsaamistoiminnan suhteen tilanne pysyi hyvänä leikkauksen jälkeenkin.
Kirurgikohtaisella vuosittaisella leikkausmäärällä tai potilaan riskiryhmällä ei ollut yhteyttä hyvään leikkaustulokseen eli hyvään virtsaamistoimintaan. Mahdollisen paremman kirurgisen tekniikan puolesta puhui myös se, että heidän potilaillaan negatiivinen leikkausmarginaali (leikkauspreparaatin pinnassa ei syöpää mikroskooppisessa tutkimuksessa) ja leikkauksen jälkeinen matala PSA- arvo (alle 0,1 ng/ml) todettiin useammin.
Tutkijoiden mukaan joku tekijä kirurgikohtaisella tasolla (esimerkiksi taito ja/tai kokemus) selittää erot hoitotuloksissa. Suuri kirurgikohtainen leikkausmäärä ei takaa hyvää lopputulosta.
Jos ”huippukirurgien” omaama leikkaustekniikka voitaisiin todeta ja määritellä, sitä voitaisiin opettaa myös muille.