Eturauhassyövän ennuste

Eturauhassyövän ennuste

Eturauhassyövän ennuste riippuu oleellisesti sen levinneisyysasteesta (TMN-luokitus) ja aggressiivisuudesta eli syöpäsolujen pahanlaatuisuusasteesta, jota kuvataan Gleason-asteikolla.

Kaikkien sairastuneiden suhteellinen viiden vuoden elossaolo-osuus on nykyisin n. 93 %. Vastaava luku keuhkosyövän osalta on merkittävästi huonompi, vain vajaat 13 % ja paksu- ja peräsuolisyövän osaltakin vain n. 65 % (Kuva 1).

Kuva 1

Eturauhassyövän kuolleisuus on pysynyt vuoden 2000 jälkeen varsin vakiona (Kuva 2) ollen 934 tapausta vuonna 2019. Ikävakioitu kuolleisuus on kääntynyt laskuun 2000-luvulla. Täten voidaan ehkä arvioida, että vuonna 2020 eturauhassyöpädiagnoosin saaneista miehistä enää vain joka kymmenes kuolee eturauhassyöpään.

Kuva 2

Eturauhassyövän ennuste on parantunut vuosikymmenien kuluessa, 1950–60-lukujen taitteen alle 30 %:sta nykyiseen yli 90 %:iin (Kuva 3).

Kuva 3

Kumulatiivinen riski sairastua ja kuolla keuhkosyöpään on kaikissa ikäryhmissä merkittävästi korkeampi kuin eturauhassyövässä ja paksu-ja peräsuolisyövässä (Kuva 4).

Kuva 4

Koulutuasteella ei ole vaikutusta eturauhassyöpäkuolleisuuteen (Kuva 5).

Kuva 5

Tarkasteltaessa eroja kuolleisuudessa yliopistollisten sairaaloiden vastuualueiden välillä (Kuva 6) on mielenkiintoista havaita, että kuolleisuus TYKS:n vastuualueella oli vielä 2000-luvun alussa selvästi suurempaa kuin muualla maassa. Tämä on ristiriidassa suhteessa aiempaan spekulaatioon, jolla eroilla diagnostisessa aktiivisuudessa pyrittiin selittämään ilmaantuvuuserot eri yliopistosairaalapiirien välillä. Lienee loogista olettaa, että lisääntynyt/varhaisempi diagnostiikka vähentäisi kuolleisuutta TYKS:n alueella verrattuna esimerkiksi OYS:n vastuualueeseen. Näin onkin tapahtunut ja vuoteen 2013 mennessä erot vastuualueiden välillä ovat lähes hävinneet. Tämä on vastaan ajatusta, että myös sairastuvuudessa olisi todellisia eroja, joka voisi myös heijastua taudin pahanlaatuisuuteen.

Kuva 6

Yksiselitteistä, tutkimukseen perustuvaa tietoa leikkaus- tai sädehoidon ”paremmuudesta” paikallisen eturauhassyövän hoidossa ei toistaiseksi ole.

Paikallista, pienen tai keskikorkean riskin eturauhassyöpää sairastavien miesten 5 vuoden elossaoloennuste oli hoitomuodosta riippumatta sama, liki 100 %, 10 vuoden ennustekin oli yli 90 %. Toisaalta harva mies näistä potilaista edes kuoli eturauhassyöpään. Tähän tulokseen tultiin Britanniassa tehdyssä ProtecT-tutkimuksessa, jossa vertailtiin aktiivista seurantaa, radikaalista prostatektomiaa ja ulkoista sädehoitoa. Kuitenkin seurantaryhmänpotilaille kehittyi enemmän taudin etenemistä ja etäpesäkkeitä (https://doi.org/10.1016/j.eururo.2019.10.030).

Paikallisesti levinneen, ei-etäpesäkkeisen eturauhassyövän hoidossa on menossa yhteispohjoismainen tutkimus (SPCG-15). Lähtökohtaisesti siinä vertaillaan radikaalista prostatektomiaa ja ulkoista sädehoitoa yhdistettynä hormonaaliseen hoitoon (https://doi.org/10.1080/21681805.2018.1520295).

Levinnyttä, etäpesäkkeitä lähettänyttä eturauhassyöpää sairastavien miesten keskimääräinen elinaikaennuste on 2–3 vuotta ja 5 vuoden suhteellinen elossaolo-osuus 33 %.

Kastraatioresistentissä vaiheessa odotettavissa oleva elinaika aikaisemmin oli vain 6–18 kuukautta.

Potilailla, jotka ovat saaneet jo solunsalpaajahoitoa, uusilla toisen polven antiandrogeeneilla (androgeenisignalointireitin inhibiittorit, ARSI) saadaan merkittävästi pidennettyä potilaan elinaikaa. Myös toisella uudella hormonaalisesti vaikuttavalla lääkkeellä eli abirateronilla yhdessä prednisonin tai predisolonin kanssa saadaan myös samanlainen edullinen vaikutus.

Lääketehdas Novartis raportoi 23.3.2021 VISION-nimellä kulkevan kliinisen tutkimuksen III-vaiheen alustavia tuloksia. Tutkimus on prospektiivinen, randomisoitu, kansainvälinen monikeskustutkimus, jossa verrataan uutta 177Lu-PSMA-617-hoitoa parhaaseen mahdolliseen nykyhoitoon potilailla, joilla on PSMA-PET-positiivinen etäpesäkkeinen kastraatioresistentti eturauhassyöpä.

Hoidossa käytettään lutetium-alkuaineen radioaktiivista isotooppia 177, jolla on leimattu prostataspesifinen membraaniantigeeni (PSMA). PSMA on eturauhassyöpäsolun kalvolla sijaitseva entsyymi, joka ilmenee lähes kaikissa eturauhassyöpäsoluissa ja jonka määrä lisääntyy syövän erilaistumisasteen heikentyessä. Kuuden viikon välein, korkeintaan kuusi kertaa suonensisäisesti annettu lääke hakeutuu eturauhassyöpäsoluihin, joissa radioaktiivisen säteilyn vaikutuksesta tapahtuu DNA-vaurioita, ja syöpäsolut menettävät jakautumiskykynsä ja kuolevat. Näin ollen hoito on täsmähoitoa eikä vaikuta muihin soluihin eikä kudoksiin.

Tutkittava hoito paransi merkittävästi kokonaiselossaoloaikaa ja myöskin radiologisesti todettua progressiovapaata elossaoloaikaa.

Yksityiskohtaisempia tuloksia tullaan julkaisemaan myöhemmin tänä vuonna.

Ennusteen arviointiin eturauhassyövän hoidossa on kehitetty nomogrammeja, joissa tärkeimpinä ennustetekijöinä käytetään potilaan ikää, PSA-arvoa, syövän levinneisyyttä (TNM-luokitus) ja mikroskooppista pahanlaatuisuusastetta (Gleason-pisteet) (www.nomograms.org).

Ennusteen parantamiseksi on tärkeää jatkuva hoidon laadun seuranta kussakin hoitoyksikössä.