Lääketieteen lisensiaatti Miikka Lehtosen säde- ja kasvainhoidon alaan kuuluva väitöskirja Quality of Life in Prostate Cancer Patients after External Beam Radiotherapy, Docetaxel Chemotherapy and Combined Therapy: And the Impact of Comorbidity and Performance Status on the Survival after External Beam Radiotherapy tarkastettiin julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 29.9.2023.

Vastaväittäjänä toimi dosentti Hanna Mäenpää Tampereen yliopistosta. Kustoksena toimi emeritaprofessori Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen Tampereen yliopistosta.

Väitöstutkimuksen kohteena oli doketakselihoito, jolla yritetään parantaa eturauhassyövän hoitotuloksia.

Väittelijä tutki, miten doketakselihoito vaikuttaa paikallista ja levinnyttä eturauhassyöpää sairastavien potilaiden elämänlaatuun.

Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä:
I osatyö
II osatyö
III osatyö
IV osatyö

Doketakselihoitoon on todettu liittyvän elämänlaatua heikentäviä haittoja, kuten hermokipua, verisoluvaikutuksia ja jopa henkeä uhkaavia infektioita. Elämänlaatuvaikutukset pitäisi entistä tarkemmin huomioida otettaessa uusia lääkkeitä ja hoitolaitteita käyttöön eturauhassyövän hoidossa. Hoitovalinnassa tulisi ottaa kansainvälisten hoitosuositustenkin mukaan entistä enemmän huomioon potilaan muut sairaudet ja suorituskyky.


Osatyössä I tutkittiin taannehtivasti Tampereen yliopistollisen keskussairaalan vuosina 2008–2013 parantamistavoitteista sädehoitoa saaneet potilaat. Monisairastavuutta arvioitiin Charlsonin komorbiditeetti-indeksillä ja suorituskyvyn tilaa Zubrod-luokituksella.

Osatyössä todettiin, että suuri Charlsonin komorbiditeetti-indeksin arvo (≥4 pistettä) ja Zubrod-luokituksen arvo yksi tai enemmän, ovat yhteydessä suurempaan kokonaiskuolleisuuteen. Lisäksi määritettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan hoidon tuloksellisuus yleisellä tasolla tutkimuspopulaatiossa.

Osatyö II koostui ESKO-tutkimukseen osallistuneista potilaista, joiden elämänlaatua verrattiin yleiseen, suomalaiseen ikävakioituun miesväestöön. ESKO- tutkimuksessa 73 potilasta, joilla oli keskisuuren riskin paikallinen eturauhassyöpä, saivat ulkoisen sädehoidon ilman mieshormonin toimintaan vaikuttavaa hoitoa. Aineistonkeruu tehtiin prospektiivisesti, ja tutkimus oli satunnaistamaton. Tulosten mukaan sädehoito ei heikentänyt potilaiden kokonaiselämänlaatua verrattuna yleiseen väestöön tai hoitoa edeltävään tasoon. Silti esimerkiksi seksuaalinen aktiivisuus, heikkeni hoidon jälkeen ja verrattuna yleiseen väestöön, ja tämä nimenomainen osa-alue myös jäi vertailukohteita heikommaksi pitkäksi aikaa.

Osatyössä III tutkittiin yhteispohjoismaiseen SPCG-13 tutkimukseen osallistuneita potilaista. Tässä prospektiivisessa, satunnaistetussa tutkimuksessa kaikki 376 paikallista, suuren tai keskisuuren riskin eturauhassyöpää sairastavat potilasta saivat sädehoidon ja yhdeksän kuukauden mieshormonin vaikutuksia vaimentavan hoidon LHRH-analogilla. Lisäksi interventioryhmä sai doketakselia kolmen viikon välein yhteensä kuusi sykliä. Osatyössä todettiin interventioryhmän elämänlaadun heikenneen kokonaiselämänlaadun, fyysisen ja toiminnallisen hyvinvoinnin osalta kuuden kuukauden kohdalla verrokkeihin verrattuna, muttei enää vuoden tai neljän vuoden kohdalla.


Osatyössä IV tutkittiin levinnyttä, kastraatioresistenttiä eturauhassyöpää sairastavia potilaita ensilinjan hoidossa. Se koostui prospektiivisen, satunnaistetun PROSTY-tutkimuksen potilaista. PROSTY-tutkimuksessa, 361 osallistujaa sai doketakselia joko annoksella 50 mg/m2 kahden viikon välein tai 75 mg/m2 kolmen viikon välein. Lisäksi kaikki potilaat saivat prednisolonia 10 milligrammaa vuorokaudessa. Kokonaiselämänlaadun osalta tulokset olivat samankaltaisia molemmissa ryhmissä. Suuria eroja erilaisissa elämänlaadun osa-alueissakaan ei todettu, mutta kahden viikon välein annettava hoito saattaa olla tietyiltä osilta parempi esimerkiksi emotionaalisen hyvinvoinnin kannalta.

Kokonaisuutena paikallisen eturauhassyövän sädehoidon hoitotulokset todettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hyviksi ja korkean tuloluokan maita vastaaviksi sekä elossaoloon, leviämiseen että paikalliseen uusiutumaan liittyvien muuttujien osalta. Elämänlaatutulokset tässä hoidossa vastaavat pitkälti yleistä väestöä sekä potilaan hoitoa edeltävää tasoa.

Doketakselihoitoon sen sijaan liittyy elämänlaatuhaittoja paikallisessa eturauhassyövässä ja sen vuoksi sen tarvetta tulee yksilöllisesti tarkoin harkita. Myös levinneessä, etäpesäkkeisessä syövässä optimaalisen annostelun löytäminen haittojen minimoiseksi ja hoitotuloksen parantamiseksi on tärkeää.