Eturauhassyövän hoitoon on käytettävissä erilaisia hoitomuotoja. Yksittäisen potilaan hoito valitaan syövän etenemisriskin mukaan. Riski voidaan jakaa pieneen, kohtalaiseen tai suureen. Lisäksi hoidon valintaan vaikuttavat potilaan muut sairaudet ja odotettavissa oleva elinikä. Kaikilla eturauhassyövän aktiivisilla hoidoilla on haittavaikutuksia. Hoitomuoto valitaan yhdessä potilaan kanssa ja valinnassa otetaan huomioon hoitojen hyödyt ja haitat, jotka on käyty läpi hoitoneuvotteluissa.

Pienen riskin eturauhassyövässä syövän leviämisen ja eturauhassyövän aiheuttaman kuoleman todennäköisyys on erittäin pieni. Siksi pienen riskin eturauhassyövän ensisijainen hoitosuositus on aktiivinen seuranta. Näin pyritään välttämään säde- ja leikkaushoidon haittoja ja käyttämään aktiivista hoitoa vasta, jos havaitaan eturauhassyövän paikallisen etenemisen merkkejä.

Levinneen eturauhassyövän hoitoon on tullut uusia vaihtoehtoja. Hormonihoito on edelleen etäpesäkkeisen eturauhassyövän ensisijainen hoitomuoto, ja se tulisi toteuttaa ensisijaisesti yhdistelmähoitona (androgeenideprivaatiohoito ja uudet androgeenireseptorin signaloinnin estäjät tai solunsalpaajahoito). Yhdistelmähoitoa suositellaan myös tilanteissa, joissa etäpesäkkeet todetaan eturauhassyövän diagnoosivaiheessa (M1). Hormonihoidon aloitusvaiheessa on syytä tehdä metabolisen oireyhtymän riskin arvio ja elämäntapaohjaus perusterveydenhuollossa.

Eturauhassyövän seuranta suunnitellaan yksilöllisesti sairauden vaiheen, aikaisempien oireiden, ennustetekijöiden ja annetun hoidon mukaan. Seuranta perustuu PSA-määrityksiin, oireseurantaan ja hoitojen haittojen seurantaan. Kuvantamistutkimuksia käytetään, kun on todettu aggressiivinen, suuren etenemisriskin syöpä. PSMA-PET-tutkimusta suositellaan, jos toisen vaiheen salvage-hoito, jonka tavoitteena on syövän parantaminen, on mahdollinen.