Perimä

Ikä  |  Rotu  |  Perimä  |  Hormonit  |  Ravintotekijät  |  Muut tekijät

Perimä

Pohjoismaiseen kaksosaineistoon perustuvan rekisteritutkimuksen perusteella eturauhassyövän kehittymisessä perimän merkitys oli suurin tutkituista syövistä (mm. rintasyöpä ja paksunsuolen syöpä).

Syövän syntymisen ja kehittymisen taustalla ovat aina muutokset eli mutaatiot perintötekijöissä. Jotta normaali solu muuttuisi syöpäsoluksi, mutaatioita tarvitaan yleensä useita samanaikaisia tai perättäisiä. Toisaalta nämä muutokset johtuvat useimmiten ulkoisista tekijöistä. Periytyvässä eturauhassyövässä altistavat geenimuutokset ovat peräisin vanhemmilta ja ne lisäävät merkittävästi miehen riskiä sairastua eturauhassyöpään. Syöpä sinänsä ei siis periydy, vaan alttius sairastua siihen.

Epidemiologisten analyysien perusteella on esitetty, että kaikkien eturauhassyöpien sairastumisriskistä jopa yli puolet selittyisi perinnöllisillä tekijöillä. Ihmisen perimä koostuu 3 miljardista emäsparista, jotka ovat lähes identtisiä eri ihmisten välillä. Perimän DNA-ketjussa yhden emäsparin muutoksella (single nucleotide polymorphism, SNP, ”snippi”) voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus yksilön sairastumisriskiin, eturauhassyöpä mukaan lukien.

Tietyt perinnöllistä eturauhassyöpäriskiä nostavat ”snipit” ovat erityisen merkityksellisiä syövissä, joissa on tapahtunut somaattinen TMPRSS2-ERG geenifuusio. Tämä geneettinen muunnos/mutaatio, jossa TMPRSS2:n promoottori liittyy ERG-geenin eteen (noin 3Mbp deleetio välistä) on erittäin yleinen eturauhassyövissä.

Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen itsensä riski sairastua tähän syöpään on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhasyöpää ei ole esiintynyt. Hänen sairastumisriskinsä on peräti yksitoistakertainen, jos lähisuvussa on kolme tai useampia eturauhassyöpäpotilaita. Periytyvän eturauhassyövän osuuden arvioidaan Suomessa olevan alle 5 % kaikista eturauhassyövistä. Suvuittain esiintyvän eturauhassyövän osuus on n. 20 %. Osuus kasvaa kuitenkin liki puoleen alle 55-vuoden iässä sairastuneidenmiesten kohdalla.

Periytyvään eturauhassyöpäalttiuteen liittyvissä tapauksissa tauti todetaan keskimäärin noin 6–7 vuotta varhaisemmin kuin sporadisissa syövissä.

Tähän mennessä on jo paikannettu useita geenejä, joilla on todettu olevan selvä yhteys perinnölliseen eturauhassyöpään. Todennäköistä on, että ei-periytyvän eturauhassyövän taustalla ovat samanlaiset muutokset perimässä kuin periytyvässä syövässäkin. Myöskään nämä syöpätyypit eivät ilmeisesti eroa toisistaan kliinisiltä ja kudosopillisilta ominaisuuksiltaan.

Lue lisää eturauhassyövän riskitekijöistä:

Linkit ja viitteet:

  • Barry M., ym. Epidemiology and Natural History of Prostate Cancer. Kirjassa: McConnell J,Denis L, Akaza H, Khoyry S, Schalken J, toim. Prostate Cancer. Edition 2006. Pariisi, HealthPublications, 2006, s. 37–54.
  • www.kaypahoito.fi