PSA ja muut laboratoriokokeet eturauhassyövän diagnostiikassa

Jos potilas hakeutuu tutkimuksiin virtsavaivojen takia tai hänellä tuseerauslöydöksen tai muun syyn perusteella epäillään eturauhassyöpää ja hänen katsotaan hyötyvän mahdollisesta eturauhassyöpädiagnoosista, pitää potilaalta aina mitata seerumin PSA-pitoisuus.

PSA tulee sanoista Prostata Spesifinen Antigeeni ja se on eturauhasen erittämä proteiini, jonka tehtävä on muuttaa siemenneste geelimäisestä juoksevaan muotoon. PSA on eturauhasspesifinen, mutta ei eturauhassyöpäspesifinen. Eturauhasen kasvaessa iän myötä nousee myös PSA pitoisuus. PSA nousee myös monissa tulehduksissa (mm. eturauhastulehdus, virtsatietulehdus, kuumeiset ”flunssat”). Siksi PSA:ta ei pitäisi mitata kovin nopeasti tulehduksen jälkeen (1-2kk). Eturauhassyövässä eturauhasen normaalit rauhasrakenteet ja syöpäsolujen solukalvot häiriintyvät, jolloin eturauhassyöpäsoluista ”vuotaa” PSA:ta verenkiertoon. Tällöin PSA:n oletetaan nousevan enemmän kuin eturauhasen kasvu edellyttää ja tähän perustuu PSA:n käyttö eturauhassyövän diagnostiikassa.

Perinteisesti normaalin ja epänormaalin PSA:n rajana on pidetty arvoa 4 ng/ml, mutta tämä on nykykäsityksen mukaan varsin korkea ja riippuvainen eturauhasen koosta. Koska eturauhanen lähes poikkeuksetta kasvaa iän myötä, nousee myös PSA-arvo normaalisti iän myötä. Tämän takia PSA-arvo 4 ng/ml voi olla täysin hyväksyttävä 70-vuotiaalla miehellä, mutta ei 40-vuotiaalla miehellä. Diagnostiikkaa helpottamaan onkin luotu iän myötä muuttuvia raja-arvoja ja PSA-arvon suhteuttaminen eturauhasen kokoon voi olla hyödyllistä (ns. PSA-tiheys, PSA density eli PSA-D).

Normaalia PSA-arvoa ei ole!

Vuonna 2004 julkaistiin amerikkalainen tutkimus, jossa eturauhassyövän kehittymistä yritettiin estää lääkeaineella (finasteridi), joka estää eturauhasta stimuloivan mieshormonin muodostumisen (PCPT-tutkimus/N Engl J Med 2003; 349:215-224). Tutkimukseen otettiin vähintään 55-vuotiaita miehiä, joilla tutkimuksen alkaessa ei ollut eturauhassyöpään viittaavaa. Tutkimus kesti seitsemän vuotta, jonka lopuksi kaikilta tutkimuksessa olevilta otettiin eturauhasen koepalat PSA-arvosta riippumatta.

Kyseessä on suurin tutkimus, jossa eturauhasesta on otettu koepalat PSA-arvosta riippumatta ja tulokset olivat hyvin mielenkiintoiset. Lumelääkeryhmässä (eli koehenkilöillä, jotka toimivat vertailuryhmänä ja söivät valmistetta, jossa ei ollut vaikuttavaa ainetta) eturauhassyöpä löytyi noin joka kolmannelta mieheltä PSA:n ollessa välillä 3-4 ng/ml. Vaikka PSA oli alle 0.5 ng/ml löytyi eturauhasyöpä noin 7%:lta tutkittavista. Tutkimuksessa 85%:lta potilaista otettiin kuusi koepalaa eturauhasesta, kun nykykäytäntö on ottaa 12 koepalaa, joka entisestään lisää löytyvien syöpien määrää.

Vapaa PSA (prosentteina) ilmoittaa, kuinka suuri osuus kokonais-PSA:sta esiintyy vapaana seerumissa. Mitä matalampi %-osuus on, sitä suurempi on eturauhassyövän riski.

PSA-tiheydellä tarkoitetaan aiemmin kuvatun mukaisesti kokonais-PSA:n suhdetta eturauhasen tilavuuteen. Mitä korkeampi PSA-tiheys on, sitä todennäköisempi kliinisesti merkittävä eturauhassyöpä on.

PSA:n nousunopeudella ja kaksinkertaistumisajalla ei ole merkitystä diagnostiikassa, mutta ne saattavat jossain määrin kertoa jo todetun syövän ennusteesta.

Muut merkkiaineet

Muita viime vuosina kehitettyjä, lähinnä vielä tutkimuskäytössä olevia merkkiaineita ovat PCA-3, joka on virtsanäytteestä tehtävä genetiikkaan perustuva eturauhassyöpätesti, PHI – Prostatic Health Index, 4K eli ns. neljän kallikreiinin paneeli ja STHLM3 eli ns. Stockholm3-testi.

Nykytiedon valossa näyttää siltä, että näillä ja muilla kehitteillä olevilla merkkiaineilla ja testeillä on merkitystä aggressiivisen ja ei-aggressiivisen syövän erottamisessa. Jää nähtäväksi, mikä merkitys niillä tulee olemaan, kun magneettikuvauksen käyttö diagnostiikassa edelleen lisääntyy. Lisäksi etenkin USA:ssa käytetään paljon geenipohjaisia määrityksiä diagnostiikan tai syövän aggressiivisuuden arvioimisen apuna. Tosin osittain sen takia, että USA:ssa magneettikuvaus ei ole tyypillisesti ollut vakuutusyhtiöiden korvaamaa toisin kuin geenitutkimukset.

Muut laboratoriokokeet

Paikallisessa eturauhassyövässä ei ole oletettavissa, että potilaalla voitaisiin todeta muutoksia muissa laboratoriokokeissa kuin PSA:ssa. Otettavien lisäkokeiden merkitys onkin lähinnä samanaikaisten virtsavaivojen tutkimisessa (virtsanäyte: onko tulehdusta tai verta, kreatiniini eli munuaisten toimintaa kuvaava merkkiaine) ja hoidon suunnittelussa.

Jos potilaan eturauhassyöpä on jo levinnyt eturauhasen ulkopuolelle, kannattaa potilaalta tutkia virtsanäyte (virtsarakon huonon tyhjenemisen merkkinä esim. virtsatieinfektio), kreatiniini munuaisten toiminnan tarkistamiseksi (potilaalla voi olla virtsan eritystä estävä tukos eturauhastasolla tai virtsanjohdintasolla imusolmuke-etäpesäkkeiden takia), PVK (eli perusverenkuva, luustoetäpesäkkeet voivat vahingoittaa luuytimen punasolujen tuotantoa) ja testosteroni (jos potilaalle suunnitellaan hormonihoitoa).

Muita kokeita voidaan ottaa tarpeen mukaan esimerkiksi luuston ja maksan tilanteen arvioimiseksi.

Lue lisää eturauhassyövän diagnosoinnista

Ajankohtaista