28 helmi Darolutamidia koskeva suuri kansainvälinen tutkimus julkaistu
28.2.2019
Suomalainen lääketehdas Orion kehitti 2000-luvulla uuden lääkemolekyylin, josta odotetaan hyvää lisää ns. kastraatioresistentin eturauhassyövän hoidossa.
Kyseinen aine kulkee nimellä darolutamidi ja se on ns. androgeenireseptorin antagonisti, jonka vaikutuskohta on syöpäsolussa, missä se estää testosteronin vaikutuksen.
Molekyylirakenteeltaan se poikkeaa jo käytössä olevista androgeenireseptorin salpaajista entsalutamidista ja apalutamidista. Tämän vuoksi sillä todennäköisesti on vähemmän sivuvaikutuksia mm. keskushermostoon, koska se läpäisee huonosti veriaivoesteen, joka suojelee keskushermoston hermoja ja verisuonia säätelemällä erilaisten aineiden pääsyä verenkierrosta aivosoluihin.
Näitä lääkkeitä käytetään ns. kastraatioresistentin eturauhassyövän hoidossa, kun joko kirurginen (orkiektomia) tai lääkkeellinen (esim. LHRH-analogit) kastraatio on menettänyt tehonsa, mikä useimmiten ensimmäiseksi ilmenee PSA-arvon nousuna ja/tai etäpesäkkeiden ilmaantumisena.
Vastikään on julkaistu suuri kansainvälinen darolutamidia koskeva vaiheen-3 tutkimus (”ARAMIS”) arvostetussa lääketieteellisessä The New England Journal of Medicine – lehdessä
Darolutamide in Nonmetastatic, Castration-Resistant Prostate Cancer
https://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1815671
Kaksoissokkoutettu, plasebokontrolloitu tutkimus toteutettiin 409 urologisessa keskuksessa 36 maassa ja siihen osallistui 1509 potilasta, joista 955 miestä darolutamidi-ryhmässä ja 544 miestä lumeryhmässä. Suomesta tutkimukseen osallistuivat Helsingin, Kuopion, Tampereen ja Turun yliopistolliset sairaalat ja Seinäjoen keskussairaala.
Potilailla oli diagnosoitu kastraatioresistentti, ei-metastasoinut eturauhassyöpä.
Ensisijainen päätetapahtuma oli etäpesäkkeiden ilmaantuminen.
Darolutamidiryhmässä tämä ns. etäpesäkkeetön elossaoloaika oli 40,4 kuukautta (mediaani) vs. plaseboryhmässä 18,4 kuukautta (P<0,001).
Myös toissijaisten päätetapahtumien (kokonaiselossaoloaika, aika kipujen pahenemiseen, sytostaattilääkityksen aloittamiseen ja oireita antavien luustomuutosten (esim. murtumat) ilmaantumiseen) suhteen darolutamidihoito oli tehokkaampaa.
Mahdollisten sivuvaikutusten (väsymys, kaatuminen, murtumat, kognitiiviset häiriöt, kohonnut verenpaine) määrässä ryhmien välillä ei ollut eroa. Darolutamidiryhmässä 8,9% potilaista keskeytti hoidon sivuvaikutusten takia, 8,7% plaseboryhmässä.
Mahdollista on, että darolutamidilla on parempi turvallisuusprofiili kuin entsalutamidilla ja apalutamidilla, mitä tulee keskushermostoperäisiin sivuvaikutuksiin johtuen sen vähäisestä veriaivoesteen läpäisystä.
Tarvitaan kuitenkin vielä pitempiaikaisia seurantatutkimuksia ja vertailevia tutkimuksia entsalutamidin ja apalutamidin kanssa, ennen kuin darolutamidia voidaan pitää ”standardihoitona” kastraatioresistenssissä eturauhassyövässä.